sunnuntai 13. elokuuta 2017

Tytön ja pienen pojan elämästä.

Mä katsoin Unicefin tekemän koosteen sodan kärsimistä lapsista ja naisista. Eräs pieni tyttö kertoo videolla miten hänen suurin unelmansa elämässä on joskus saaha nukkua sängyssä. Tämä pieni tyttö on asunut koko elinikänsä kadulla vanhempiensa ja pienten kaksois vauvojen kanssa. Hän kertoi miten isä juo kaikki rahat ja lyö äitiä. Pienen tytön pitää joka päivä kerätä roskia ja viedä ne kauas kotoa jotta hän saa roskista korvaukseksi vähän rahaa ja äiti voi ostaa niillä ruokaa. Isä ei anna heille rahaa ja pientä tyttö on väsynyt ja peloissaan. Joka päivä hän pelkää että hänet ryöstetään ja heitetään jokeen.
Äidin täytyy myös koittaa saada rahaa elämiseen ja silloin tyttö hoitaaa pikku sisaruksiaan. Välillä kaksois vauvat huutavat ja itkevät niin paljon että ne lopettavat hengittämästä se on todella pelottavaa.

Tämän tytön elämä on jäänyt pyörimään mieleeni ja kun pidän omia lapsiani sylissäni mietin häntä ja maailman lapsia. Mietin usein myös erästä pientä poikaa jonka tapasin Brasiliaan lastenkodissa vuosia sitten ,kuinka hän haki turvaa minusta ja olisi halunnut istua sylissäni loputtomiin. Lapsella oli pissatut housut enkä tiedä vaihtoko häneltä kukaan vaatteita, omisitiko hän edes toisia vaatteita. Ajatus että hänestä ei huolehdita raastaa sydäntäni.
Lapset ovat todella lähellä sydäntäni ja toivon että ihmiset eivätkoskaan sulje silmiään yhdenkään lapsen hädällä. On tärkeeää ettei yhdenkään lapsen tarinaa jätetä kuulematta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti