keskiviikko 31. elokuuta 2016

Makkarakeitto

Mä luen itse aika paljon blogeja. Enimäkseen ruotsalaisia blogeja mutta myös joitain suomalaisia. LUen miellään hyvän mielen blogeja joista ammennan inspiraatiota.Uutisissa on niin paljon kurjuutta ja ikäviä asioita ja koska olen tunne ihminen voin helposti jäädä murehtiin elämän kurjuutta. On tärkeää että vääryydet nostetaan pinnalle ja niistä puhutaan koska se on yksi tapa parantaa maailmaa mutta minun mielestä on tärkeä myös ylläpitää positiivisuutta sillä se on myös yksi tapa millä voi parantaa maailmaa. Mieheni sanoi minulle että naiset ovat hyviä tsempaamaan ja sanomaan positiivisiä asioita toisilleen. Olen samaa mieltä. 
Otan tavoitteekseni tästä päivästä lähtien että sanon joka päivä jollekin ihmiselle jotain kivaa ja positiivistä . Laitetaan hyvä liikkeelle, eikö vaan. Tee sinäkin niin. 

Tein pika siivouksen kotona ja laitoin makkarakeiton möhimään. Siittä onkin aikaa kunnolen syönyt makkarakeittoa. Nam.

Aurinkoista päivää sinulle! 


lauantai 27. elokuuta 2016

Hiljaisuus

Hiljaista. Ulkona on alkanut hämärtään. Jostain syystä pimeä saa oloni haikeaksi. Loppu kesä on aina jotenkin juuri sitä, haikeutta lämpymien kesäpäivien jälkeen. Pidän silti syksystä. Tunnelmaa, kohta saa laittaa lämpymän ison villatakin päälle ja kääriytyä peiton alle. Jännittää ehkä saan pienokaiseni viereeni pian. LApsen syntymä on jotain niin käsittämättömän suurta ja ihmeellistä. Elämä itsessään on. Kuinka pieniä me ihmiset olemmekaan, kuinka vähän meidän todellisuudessa tarvitsee murehtia. Voimme luottaa sillä me emme ole yksin, jokin suurempi voima pitää huolen meistä. Elämän isot asiat muistuttavat minua siittä. Silti vähän jännittää. 




Hämähäkki

Aamulla laitoin pyykkiä vessassa kun lapseni leikki vieressä ja jutustelimme samalla, minä puolikeskityneesti.

I: äiti , apua meidän ammeen alla asuu hämähäkki.
Ä: niinkö? Ei hämähäkkejä tarvi pelätä ne on kilttejä. ( mietin mielessäni että ompa vilkas mielikuvitus eihän meillä koskaan ole näkynyt hämähäkkejä sisällä) Hämähäkillä on varmaan koti siellä.
I: Äiti se hämähäkki on ISO ja musta.
Ä: niinkö kuinka iso?
I: NÄÄIN ISO, yhtä iso kuin käsi.
Ä: no jopas on iso. Se on varmaan äiti tai isä hämähäkki.

Käännyn ympäri ja näen että lapseni katsoo ammeen alle. Siis mitä onko siellä jotain.

Ä: APUA!!! Tuollahan on iso musta hämähäkki. ( iso karmea norjalainen hämähäkki ja ne on isoja)
I: Äiti ei mitään hätää hämähäkit on kilttejä.
Ä: niiin..niin on. Lähetään pois vessasta...

Viikko 39 alkoi :)



perjantai 26. elokuuta 2016

Odottelua

Eilen ja toissapäivänä olin ihan varma että vauvva syntyy kun selkää alkoi polttelemaan siihen malliin. Mutta ei vielä. Saa nähdä milloin. 

maanantai 22. elokuuta 2016

Juustoherkut ja sushie.

Tällä hetkellä mä haaveilen että kun vauvva on syntynyt voin vetää pillifarkut jalkaan, juosta ja hyppiä ja riehua pelkäämättä että jotain tapahtuu vauvvalle. Tiedän että aika epärealistiselta kuulostaa koska kehon täytyy palautua eikä heti saa alkaa hyppeleen yms. Mutta se tunne kun on 9 kk suojellut mahaa ja tarkkaan miettinyt askeleet ettei talven liukailla kaadu ( mikä tapahtui kun odotin Iseliniä) niin suon sen ajatuksen ilon itselleni. :) Mä uskoisin että jokainen nainen joka on ollut joskus raskaana ymmärtää tunteeni :) 
Olen myös kirjoittanut toive listan ( tai siis tässä se nyt lukee:) että kun pääsen synnäriltä haluan tuoretta sushia, eri home juustoja ( monta)  ja tuoreita lohirullia mielellään juustotäytteillä ja tonnikalaa. Toisin sanoen kaikkea ruokaa mitä en ole saanut syödä raskauden aikana ja voin kertoa että kun jotain ei saa sitä tekee mieli.
Muistan kun pääsin synnäriltä tyttäreni kanssa viimeksi olin niin nälkäinen, eikä kummakaan synnytys polttaa noin 1000 kaloria tunnissa ( lääkärini kertoi) että ahmin 3 erinlaista homejuustoa yhen illan aikana. Aika tyhmää koska lapseni olisi voinut saaha valtavat vatsakivut ( ei onneksi saanut) mutta en mä sellasta osanut ajatella sillä hetkellä. 
Pienet ilot on joskus suuria :)

herkuista puhen ollen. Friteeratut banaanit on mun herkkua ja tilaan yleensä aina ravintolassa jälkkäriksi. Voiskohan noita tehdä itse.? Pitää vähän googlata netistä.


torstai 18. elokuuta 2016

Ajatuksia eri elämäntilanteista ja ystävyydestä.

Eilen vietin iltaa kaupungissa ystäväni kanssa. Kävimme ravintolassa syömässä ja istuimme pitkään ja juttelimme elämästä. 
Olen tuntenut ystäväni lapsesta asti ja tunnemme toisemme läpikotasin. On niin helppo olla ihmisen kanssa joka tuntee ja tietää millainen olet, on helppo olla oma itsensä ja tietää että ystävää hyväksyy sinut juuri sellaisena kun olet.

Osa ystävistäni on saanut lapsia paljon nuorempana kuin minä, toisilla on seurusteluvaihe meneillään ja joillakin sama elämäntilanne kuin itsellänikin. Ajattelen että kun saa lapsia nuorempana niin se on jollain lailla ehkä fyysisesti helpompaa, jaksaa valvoa paremmin yms. Koen kuitenkin suunatoman paljon kiitollisuutta siittä että itse olen saanut lapseni nyt enkä aikasemmin sillä itse en olisi ollut valmis äityyteen yhtään aiksemmin. Olen aina pitänyt lapsista ja olen lapsirakas mutta kaksvitosena ei mun ajatuksiin ja elämäntyylin yksinkertaisesti mahtunut ajatus sitoutumisesta / perheen perustamisesta. Nautin vapaudestani ja rakastin vapaata sen hetkistä elämääni. Monesti mietin nuoria äitejä että miten he jaksavat? Tuleeko nuorille valtava vapauden kaipuu kun muut samanikäsiet vielä reissavat käyvät kouluja valvovat ja elävät huoletonta sinkkuelämää? 
Me ihmiset olemme kuitenkin hyvin erinlaisia ( onneksi) ja se mikä minulle olisi voinut hankalaa voi toisenlaiselle henkilölle sopia hyvin. Mä uskon että,äityys tulee elämään juuri sillä hetkellä kuin sen kuuluukin. Toisille aikasemmin ja joillekkin myöhemmin. Jotku eivät saa koskaan lapsia ja he surevat sitä koko elämän tai sitten hyväksyvät asian ja löytyvät elämän onnen jostain muusta mikä tekee heidät onnelliseksi. Nainen oli hänellä lapsia tai ei on suurenmoinen juuri sellaisena kuin hän on.

Äityys on opettanut minulle paljon ja opettaa joka päivä. Ennekö sain itse lapsen ajattelin että huh,miten  vanhemmat jaksaa sen kaiken valvomisen ja lasten kiukuttelut, sotkut yms. En osannut nähdä enkä tiennyt sitä toista puolta vanhemmuudesta. Sitä valtavaa rakkautta jonka vanhempi tuntee lastaan kohtaan kaiken valvomisenkin keskellä. Sen tunteen kun pitää omaa lasta sylissään ja lapsi rutistaa ja sanoo äiti halataan. Kun haet lapsen päiväkodista ja kun hänen silmät loistaa onnesta ja hän juoksee kädet ojossa syliin ja rutistaa hiekkanen naama ja kuravaateet päällä eikä sua haittaa vaikka uusi hieno takkisi menee likaseski kun siinnä hetkessä on kaikki mikä tekee sinut onnelliseksi, lapsen ja äidin kohtaaminen pitkän päivän päätteksi.

Onni on elää tässä ja nyt. Ei huomisessa eikä menneessä. Tätä hetkeä ei saa koskaan takaisin. 

Mukavaa päivää nautitaan tästä hetkestä. Täällä oslossa paistaa aurinko, mä lähden ruokaostoksille ja ostan pienen yllärin lapselleni.

Tässä kuvassa olin raskaana 4 kuukaudella voin kertoa että maha on kasvanut huimasti. NYt viikko 37 meneillään. Pyydän mieheni ottamaan kuvan mahastani jossain vaiheessa kuin muistan. 

torstai 11. elokuuta 2016

Lapsenkasvatus.

Lapsenkasvatus se ei ole helppoa. Mietin monesti olenko liiaan helposti periksi antava vai sittenkin liian ankara äiti. Kun lapseni on leviitänyt lelunsa ympäri olohuoneen lattiaa en aina raski kerätä niitä lapseni kanssa illalla pois kun muistan miten kivat leikit itsellä oli lapsena ja ärsytti kun vanhemmat ei ymmärtänyt että leikki menee pilalle kun se pitää laittaa pois ja rakentaa uusiksi seuraavana päivänä.
Saatan myös liian helposti antaa periksi ruokailu tilanteissa ja vesileikeissä.Joskus meidän keittiö on täynnä puoliksi täytettyjä veskattiloita joissa lapseni uittaa barbeja ja nukkeja. Ajattelen että luovuudelle pitää antaa tilaa eikä se ole niin vakavaa jos vähän vaateet kastuu kun ne voi vaihtaa.
 TIetyissä asioissa taas saatan olla aika periiksiantamaton.Jos olen päättänyt etten osta kaupasta herkkuja en anna periksi, en myöskään anna periksi nukkumaan meno ajoissa jos on aamulla päiväkoti. OLen myös tarkka siittä että lapseni kiittää ja pyytää anteeksi jos on saanut jotain tai käyttäytynyt huonosti. Aikuisena minun täytyy itse olla esimerkillinen jotta lapseni oppii.
 En haluaisi käyttää kieltäviä sanoja jatkuvasti samalla kun tiedostan että lapselle pitää laittaa rajat jotta hän kokee turvaa. AJattelen että jos lasta jatkuvasti kieltää ei se lopulta enää vaikuta. SAnojen merkitys häviää ja lapsi ajattelee että ihan sama mitä teen kun kuitenkin minulle valitetaan.On tiettyjä tilanteita milloin lapsen täytyy ymmärtää että EI noin ei saa tehdä. Lapsen on myös hyvä oppia käyttämään sanaa EI jos joku kiusaa tai kohtelee häntä huonosti. Mutta jos lapselle jatkuvasti puhuu kielteisesti varoittelee ja maalaa maailmasta pahan tulee lapsesta arka ja sisäinpäinkääntynyt?

Kiukuteleva ja itkuinen lapsi on monesti joko nälkäinen väsyynyt tai tarvitsee syliä. Lapseni myös vaistoaa minusta jos olen kiukkuinen, stressaantunut tai pahaalla päällä ja helposti se projisoituu lapseeni. 
Aamuisin kun on kiire päiväkotiin ja on kiire ja lapsi ei ala syömään pukemaan yms on helppo stressaantua entistä enemmän mikä taas vaikuttaa lapseen ja hän alkaa kiukuteleman. Kaikista helpoin on kuin itse koittaa pysyä iloisena niin saa lapseenkin positiivistä enerigiaa ja kaikki menee silloin helpommin. 

Monesti ajattelen miten paljon lapseni on kasvattanut minua. ETeenkin kärsivällisyttä ja olen oppinut pois itsekyydestä.Mielestäni lapsi tulee laittaa etusijalle. Miten joka päivä opin jotain itsestäni lapseni kautta. Olen kiitollinen äityydestä<3


tiistai 9. elokuuta 2016

Tylsyys


Mä en osaa ymmärtää aikuisia ihmisiä jotka ovat terveitä ja valiittavat tylsyyttä.? Mä melkein ärsyynyn jos joku valittaa, mun mielstä ihan täysin turhasta. 
Ensinäkin jos on kädet ja jalat joilla liikkuaa on koko ajan valtavasti asioita mitä voi tehdä, mielikuvitus pelkästään  rajana. Eri asia on sairaat jotka eivät kykene tekemään asioita ja heitä mä ymmärrän. <3

Mä tiedän joitain ihmisiä jotka aina valiitavat tylsyydestä, yleensä he eivät osaa olla yksin vaan takertuvat toisiin ihmisiin ja kaipaavat koko ajan seuraa. Näitä tylsyys tyyppejä löytyy myös vanhemmista joilla on lapsia. Se jos joku on käsittämätöntä, miten voi olla tylsää kun on lapsia? pienet lapset kaipaavat aikuisen seuraa ja lasten kanssa voi touhuta ja keksiä asioita loputtomiin. 

Mä itse kaipaan monesti oikenlaista tylsyyttä. Sitä että on aikaa katsoa pilviä ikkunasta tylsistymiseen asti.Mutta mulla on vaikea tylsistyä sillä kun katson pilviä lähtee ajatukset lentoon. Voin funtsia asioita monelta eri kannalta koska pidän ajattelemisesta ja haluan tuntea omat fiilikseni. Siittäköhän joidenkin ihmisten "tylsyys " johtuu? että he todellisuudessa eivät uskalla kohdata ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. He takertuvat toisiin ihmisiin niin ettei heidän tarvisi kuunella oma sisintään. Toivovat että joku muu ajattele heidän puolestaan?  

Tässä mun lemppari asiat mitä teen jos olen yksin ja varmasti auttavat tylsyyteen sillä sitä ei tunnetta ei tarvitse tuntea minun mielestä:) :

Käyn lenkillä ja kuuntelen lempimusiikia tai jos haluan rauhoittua kävelen hiljaa ajatuksissani ja aistin mitä ympärilläni on. Kukat,linnut, metsä, kaunis talo, linnun laulua, pilvet, metsä. Hajut, ihmiset. Se hetki. Aikainen aamu keskutassa ennenkuin kuin muut ihmiset ovat hereillä, kun kaikki on vielä hiljaista tai ihmisvilinä sekin on mahtavaa ( jos itsellä ei ole kiirettä mihinkään.) Istua jossain kahvilassa yksin, juoda kahvia ja seurata ihmisiä. Selata jotain naistenlehteä tai lukea jotain huippu hyvää kirjaa. Suositelen Shantaram ( kirjailija Gregory David) jos kaipaat seikkailua jännitystä ja syvällisä ajatuksia.

Valmista jokin hyvä ruoka ja kokeile uusia reseptejä.Kokeile jotain uutta joka päivä, ihan sama mitä, on se sitten harrastus tai hetkellinen mieltymä. Piirrä ( vaikket osakaan) laula, naura. Jos ei naurata muistele omia kömmähdyksiä, kämmejä ja hauskoja hetkiä. Jos jokin asia ei ole mennyt putkeen ja olet siittä murheissasi anna tunteiden vallata mielesi. Hyväksy pettymyksesi ja negatiiviset tunteet. Syö suruun suklaata mutta älä jää velloon tunteeseen pidemäksi aikaa. MIeti kaikkia asioita mitkä juuri sinun elämässäsi on hyvin. Keskitä ajatukset niihin. 

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Keksiä sinäkin oma listasi ja kirjoita ylös asioita mistä pidät.



tunnistatko?

Piirsin tänään kaksi prinsessa. Tunnistatko ketkä? 
Harmittaa kun ei ollut pyyhekumia niin ei tullut ihan sellainen piirustus kun piti mutta kivaa ajanvietettä vesisateella. Käväsin ulkona mutta tulin yhtä nopeasti kotiin, Elias uhmasi sadetta ja lähti juoksemaan.


sunnuntai 7. elokuuta 2016

Mustikka smoothie.

Mä olen nukkun tosi pitkään huonoilla yöunilla, päivälläkään en ole saanut nukuttua mistä seurauksena valtavan väsynyt olo. MEillä on ollu myös paljon tekemistä päivisin. Ystävämme suomesta ovat olleet käymässä, eilen oli vieraita käymässä yms.
MUTTA Vihdoin tänään nukuin pitkään ja hyvin lähes koko yön jos ei muutamia vessakäyntejä lasketa.Heräsin  päivällä kl 12.00 mitä en ole tehnyt vuosiin ja mieheni oli tehnyt aamupalaksi aivan huipun smothien. Sain siis aloittaa päiväni täydellisesti.

Mustikkaa, maitoa, banaania,päärynää,pinaattia,kurkkua ja jäötelöä. NAm. Herkullista. Tätä voi tarjota helposti jälkiruokana ja lapsemmekin tykkäsi.



torstai 4. elokuuta 2016

hej hej vardag!

https://instagram.com/p/BIsz-ScAdNQ/

😂😂😂😂 käykö kenellekään muulle näin?

Matkustelu

Matkustelu on mielestäni yksi parhaita investointeja mitä voit omalle elämällesi tehdä. MÄ aloin matkustella 20 vuotiaana ja matkustelin aktiviisesti noin 3-6 kertaa vuodessa 30 vuotiaaksi asti. Sen jälkeen matkusteluni on vähentynyt ulkomaille,mutta edelleen teemme retkiä ja pienempiä matkoja perheeni kanssa norjassa vähintään kerran kuussa.

Se minkä takia pidän matkustelua tärkeänä ja hyvänä investointina on se että se rikastuttaa ja kasvatta ihmistä hyvällä tavalla. Opit arvostamaan erinlaisia kultuureja, uskontoja ja ihmisiä. Opit itsestäsi ja ympäristöstäsi asioita joista et välttämättä tiennyt. Opit ehkä näkemään elämän nyanssit?
Erkaannut materialismista mikä mun mielestä on ihan parasta. Turha tavara ja elektroniikka saa meidät ahistumaan ja sulkeutumaan. Tavaran haaliminen lisää ahneutta ja ylpeyttä. Mä olen ihan varma että se tekee meistä onnettomia.

joten ei muuta kuin reppu selkään ja retkelle. :) Kirjoitan paremmalla ajalla tästä aiheesta lisää. Meille on tulossa vieraita täytyy siivota, leipoa . Hej hej

Tämän viikon maha postaus. Lääkäri sanoi että vauvva voi syntyä helposti jo 2 viikon päästä. Jänniä aikoja. 




keskiviikko 3. elokuuta 2016

Jätä huolet huomiseen.

YTänään mentiin bussilla päiväkotiin ( osa matkasta käveltiin) ja Iselin sai ottaa mukaan leikki koiran. meillä ei ollut mitään kiirettä ja kerettiin ulkoiluttaa koiraa, pysähtyä katsomaan hämähäkkiä ja jutella autoista ( tällä hetkellä lapseni lempi aihe. Poliisiautot,paloautot yms).
Nuo pienet juttellu hetket oman lapsen kanssa ovat arvokkaita. Kuinka tärkeää on pysähtyä kuuntelemaan mitä pieni lapsi sanoo. Se antaa istellekkin hyvin paljon sillä niin paljon asioita jää huomaamatta jos ei katso lapsen silmin maailmaa.
ihailtavaa on se innostus ja riemu mikä lapsella on, se elää meissä aikusissakin meidän pitää vain muistaa päästä se irti ja unohtaa kaikki märehtiminen ja murehtiminen. Elää hetkessä ja luottaa lapsen tavoin että kaikki järjestyy.
 EIkö vain :)


Mä nukun tällä hetkellä tosi huonosti yöt, heräilen usein ja käyn vessassa. Päivisin tuntuu että nuokun ja nukahan pystyyn. Kotona olisi paljon asioita mitä pitäisi keretä laittaa kuntoon ennen vauvvan tuloa. En jaksa ressata ja olen aika armollinen itselleni. Yksi asia kerrallaan. Nyt paistaaa aurinko ulkona ja mulla on pian neuvolla aika. Taidan lähteä ulos nauttiin auringosta, ostaa jonkun hyvän naisten lehden ja kupin kahvia  ja jätskiä itselle. Kaiken muun kerkeä myöhemmin. TÄmän päivän motto. Kaikki mitä voit jättää huomiseen jätä huomiseen! :)

Kuullan!

maanantai 1. elokuuta 2016

mun pikkuinen<3

Tänään alkoi päiväkoti. Mua jännitti tosi paljon, mun tyttöä ei ollenkaan. Se lauloi koko matkan päiväkotiin ja oli onnellinen kun saa nähdä kaverit. Luetteli jokaisen kaverinsa nimeltä ja hihkui innosta nähdä heidät.
Syy omaan huoleeni oli että tiesin että tänään lapseni siirtyy isojen puolelle ja hoitajat vaihtuu. Kun saavuimme päiväkotiin menimme siis eri osastolle. 
Kaikki näytti menevän hyvin tutustuessamme isojen puolelle ja jäin piirtämään ja leikkimään lapseni kanssa muutamaksi tunniksi. Hoitajat vaikuttivat ihan super ihanilta joten lähdin hyvillä mielin kotiin. EN kuitenkaan pystynyt / jaksanut odottaa kuin muutamia tunteja kun tunsin että nyt mun täytyy hakea lapseni kotiin. 
kaikki lapset olivat pihalla kun saavuin päiväkotiin ja heillä näytti olevan hauskaa. iselin oli iloinen ja hoitaja sanoi että kaikki oli mennyt hyvin.
Kotimatkalla lastani kuitenkin alkoi surettaan kun hän ei ollut nähnyt entistä hoitajaansa. ITselläkin tuli pala kurkkuun kun ymmärsin miten tärkeä ihminen hoitotäti on. Onhan hän hoitanut lastani 2 vuoden ajan. <3 Lupasin lapselleni että käydään katsomassa entisiä hoitajia ja että kyllä lapseni näkee pihalla hoitajat aina välillä.
Tällainen pikku taapero lapseni oli kun hän aloitti päiväkodin 2 v sitten.<3