lauantai 20. helmikuuta 2016

Äitin rakas. <3

Isin pipo ja hanskat, äitin laukku. :) voi suloisuus tämä ikä on niin paras! 
 
Elias ja iselin lähti käymään kaupassa. Mä pötkötän sohvalla, huono olo, vointi ei mikään paras mutta kyllä se siittä. Lepo paras lääke on. Ulkona sataa lunta kaatamalla. Talvi palasi takaisin. Toivottavasti pysyy.



keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Valoihminen

Oletko koskaan kuunellut Johanna kurkelan valoihminen. Jos et niin kehoitan sinua kuuntelemaan. Yksi kaunemiista lauluista mitä tiedän.Mun elämässä on monta valoihmistä. Mun mies, vaari , isä ja tytär. He ovat ihmisiä jotka näkevät värit kirkaamin kuin muut juuri niinkuin Johanna laulaa.

Tunne ihmisenä on niin helppo jäädä vangiksi johonkin tunteeseen. Jos se on negativiinen tunne ei sitä noin vain riuhtase pois. Siksi on niin tärkeää ympäröidä itsensä ihmisillä valoisilla jotka näkevät asiat kirkaamin kuin muut. Eilen juttelin vaarin kanssa puhelimessa pitkään. Vaari kertoi lapsuudestaan ja mä kysyin että mikä oli hänen onnellisin lapsuuden muisto. Siihen vaari vastasi että kun hän sai ensimmäisen pyörän. Se oli suuri asia siihen aikaan. Mä mietin omaa lapsuuttani ja onnellisinta muistoa, minulle se oli kun sain kanin. Teddyn. Se oli valkonen ja sillä oli turkissa mustia täpliä. Kerran se karkas eikä löytynyt mistään. Naapurin pojat olivat päästäneet sen irti ja ajattelin etten koskaan enää löydä kania. Itkin ja olin toivoton, mun pikku veli juoksi pitkin metsää ja huusi teddyä mutta kani oli kateissa.
Menin äidin luokse ja itkin, sanoin etten voi nukkua kun teddy on poissa. Äiti lohduutti ja sanoi että mene vain nukkumaan ja voit rukoilla että kani palaa aamulla kotipihalle. Mä uskoin äitiä ja aamulla kun heräsin niin kani rouskutti onnellisena takapihallla ruohoa. Juoksin ulos yökkärit päällä ja rutistin pupua.
Se oli mun toiseksi onnellisin lapsuuden muisto. Sen pituinen se. Nyt kutsuu uni.


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

isi.

Joinakin päivinä lapselleni kelpaa vaan isi. Tänään oli juuri sellainen päivä. Eliaksella oli pitkä työpäivä ja mulla lyhyt. Joten sain laatuaikaa lapseni kanssa. Isi ikävä tuli melko pian kun yleensä äiti on illat töissä eikä toisinpäin.
Mä koitin laittaa lastani nukkumaan, sepiitin satuja, haettiin prinsessa ja nalle viereen, hieron jalkoja yms. Mikään ei auttanut paitsi ISI. Kun isi meni nukuttamaan tuli uni heti. Jotenkin suloista mutta silti pikkusen kirpasi. Eikö äiti enää kelpaa. ..

No mulla on nyt vähän omaa aikaa kirjottaa blogia,lukia blogeja ja muuten vaan kuulla omat ajatukset. Ehkä huomenna kelpaa taas äiti :)

hyvää yötä.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Moikka. Kuulumisia.

Aivan todella pitkä aika kun olen viimeksi käynyt täällä. Olen tosiaan laiminlyönyt tämän kirjottamisen ihan täysin vaikka tämä onkin minulle mieluista ja pidän kirjottamisesta. Joskus elämässä on vaiheita jolloin ei vaan jaksa tehdä kaikkea mitä haluaisi. On hyvä ottaa time out siksi aikaa kun tarvii.

Mun ajatukset ovat vieneet huoli isovanhemmista. Elämä on lahja. Siittä täytyy nauttia tässä ja nyt. Jokaisesta hetkestä kun saa viettää aikaa rakkaitensa kanssa. Koskaan emme tiedä milloin aikaa jättää. Olen onnellinen että juuri nyt kaikki on hyvin.
Kiitos siittä.

Muistetaanhan jakaa hymyjä rakkautta ja haleja. Sanoa kivoja asiota toisille. Puhua toisistamme niinkuin me tahtoisimme muiden puhuvan meistä- Love.

kuvat hiihto retkeltä. Noin viikko sitten. Taivas oli ihmeen kaunis. <3