lauantai 23. tammikuuta 2016

hevosia.

Mulla on vaihteeksi tyøviikonloppu mutta töitten jälkeen ollan Iselin kanssa katottu youtubesta hevos videoita. Tuli omat heppa ajat mieleen, kun vietin tallilla kaiken mahdollisen ajan. Hevoset ovat kiehtovia ja koko tuo talli jutska on oma maailmansa. Muista kun lapsena menin tallille, harjasin hevosia , siivosin karsinoita ja kun sain ratsastaa omalla lempi hepallani kallella tai maloulla oli se parasta mitä tiesin. Eläimet ylipäätänsä rauhoittavat ja tuovat meistä ihmisistä empatian esiin. Sen takia toivon että lapsenikin kiintyisi eläimiin.

Iselin on leikkinyt loppu illan että iskä on hevonen. Harjannut ja syötänyt omenaa. :)


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

sairastupa kotona.

Eilen ja tänään meillä on pidetty sairas tupaa. Oksu tauti tuli (toivottavasti vain hetkeksi) kylään. Se alkoi maantai yöna jatkui eilisen päivän ja viime yön pikku potilas valvoi melkein koko yön. Tänään onneksi on tilanne ja parempaan päin ja energiaa näyttäis olevan tytölla vaan ei äidillä. Tällaisina hetkinä ihmettelin suuresti miten ison perheen äidit jaksaa? aivan käsittämätömän suuri arvotus heille, muun muuassa omalle ädilleni joka on 8 lapsen äiti. <3

Ero kotiäideillä ja töissä käyvällä äidillä on se että töissä käyvän on töihin  mentävä (jos isä jää kotiin hoitamaan) oli sitten nukkunut kuinka vähän yön aikana.Töissä täytyy myös olla skarppi, ainakin omalla alallani kun hoitaa potilaita. Eilen olin töissä ja Elias kotona ja tänään jäin kotiin (vapaapäivä) ja en tiedä kumpi osa on helpompi. Käydä töissä vai olla kotona,? sain mä tänään  nukkua tunnin pitempään aamulla mutta muuten on ollut yhtä hulabaa koko päivä. Pyykki kone laulanut koko päivän, lapsi tarvitsee huomiota ja kiukuttelee kun ei ole vielä ihan voimissaan. Nyt tarvis lomaa arjesta ihan vaikka päivän vaan:) Aurinko tuoliin köllöttömään hyvän kirjan pariin jonnekkin thaimaan saarelle palmun alle. AAah ois se ihanaa. in my dreams .:)

Mukavaa tiistaita! :)


perjantai 15. tammikuuta 2016

Onko nainen kenraali kotona?

Hesarissa oli juttu siitä kuinka naiset kotona päättävät asioista ja mies on naisen juoksu poika. Tasarvoinen suhde kuulema loppuu sen jälkeen kuin lapsi syntyy perheeseen. Naisesta tulee kenraali joka käskyttää ja mies  tottelee kiltisti. Nainen päättää rahan käytöstä, kodin siisteydestä lasten kasvatuksesta ja ruokaostoksista yms.  Samoista asioista josta yleensä myös eniten riidellään. Vaikka nainen ei olisi vaatinut aikasemmin täydellisyyttä kodin siisteydessä vaati hän sitä nyt ja mies kiltisiti tottelee, naisesta on tullut kiukkuteleva tahtonsa läpi saava nainen. Koska naiset yleensä ottaen ovat verbaalisesti miehiä taitavampia jää mies myös sen vuoksi alakynteen, hän ei pysty puolustautumaan.

Jutun luettuani mietin että miten naisesta on tullut niin täydellisyyttä vaativa? Eihän me olla täydellisiä itse miksi me vaadimme sitä miehiltä. Mun täytyy myöntää että vaikka olen kaukana perfektionistista (vaikka olenkin super tunnollinen, vähän liikaakin) niin väsyneenä kun palan iltavuorosta kotiin olen odottanut monesti että koti kiiltää puhtautta yms. Kun ja jos todellisuus ei ole vastannutkaan mielikuvaani olen ollut tosi kiukkunen ja suuttunut  miehelleni. On niin helppo nähdä asiat omasta näkö kentästä sen sian että mennä toisen asemaan.
Mieheni on herännyt 05.10 aamulla, tehnyt myös pitkän työpäivän, hakenut lapsen hoidosta, tehnyt ruuan, kylvettänyt lapsen, käynyt kaupassa, vaihtanut öljyt autoon, ostanut naapurin pojan synttäreille lahjan, laskenut pihalla pulkkaa lapsen kanssa, laittanut ja syönyt iltapalan ja nukuttanut lasta (mahdollisesti istahtanut ensimmäisen kerran alas kl 19.30 koko päivän aikana ja nukahatanut saman tien. Oma mielikuvani saattaa olla että kuitenki istunut vaan puhelimella koko illan.

Suhteessa on tärkeä kommunikoida eikä tehdä johto päätöksiä ennenkuin on antanut toisen puhua. Se ei ole aina helppoa mutta sitä voi opetella.


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Holmenkollen ja pulkka mäki.

Täällä oslossa sataa lunta kirjaimellisesti kaatamalla ja siittäkö lapseni mieheni ja myöntäköön että minäkin ollaan innoissaan. Lunta tulee niin paljon että hyvä kun  näkee kunnolla . Aivan mahtavaa. Eilen kyläiltiin kaverin ja hänen lasten luona kävimme pulkka mäessä ja tänään lähdimme kavereitten kanssa holmekollenille laskemaan pulkalla. Mua pelootti aluksi mäki ( se on tietääkseni monta kilometriä pitkä) ja mikä parasta mäkeä ei tarvitse kävellä ylös vaan pääset kätevästi metrolla takaisin mäen päälle.:)
Mäki lasku sujui kuitenkin hyvin lapsen kanssa  tarkistin asian muutamalta norjalaiselta iskältä ja he sanoivat ettei mitään hätää kuin lunta on paljon niin ei ole kaatumis vaaraa, kuulema jäisenä mäki luistaa pelottovan kovaa.

Kun ja jos olet norjassa käymässä käy kokeilemassa, sinulla ei tarvitse olla omaa kelkkaa mukana vaan voit vuokrata sen. Mäenlaskun jälkeen istuimme holmenkollenin kodiikassa kahvilassa ja nautimme lämpimästä kaakau juomasta ja pullasta.
Lamppukuva ei ole holmekollen kahvilasta.



lauantai 9. tammikuuta 2016

uusi trendi: negatiivisuus(ko) ehei!!

Joskus tuntuu että nykyään on väärin poimia positiivisiä asioita esille elämässä tai olla iloinen. Aivan kuin olisi puhjennut jokin uusi trendi : on in olla negatiivinen kriittinen ja mahdollisimman hapan. Ihmiset jotka hymyilevät ja ovat ystävällisiä eivat ole (negatiivisten ihmisten mielestä) aitoja vaan ainoastaan negatiivinen valiittava ja myrtsi naama on sitä.  Onko kukaan muu kiinittänyt tällaiseen asiaan huomiota? Mistä tällainen ilmiö johtuu?
Usein kuulee myös näiltä ihmisiltä valituksia siittä miten facebookiissa ihmiset vaan jakavat ilosia asioita, iloisista perheuutisista, matkoista, uudesta työstä tai opiskelu paikoista. Se syö ja turruuttaa entiseltään katkeraa ihmistä. Ei hän kukaan muukaan saa olla iloinen kun ei hänkään. ?

Mun mielestä ole just sitä mitä olet, myrtsi naama, negaativinen, iloinen, väsynyt, huolestunut, rento ,hauska, tylsä, kuiva, huumoruntajuinen, positiivinen ihan mitä ikinä haluat. Mutta elä kuluta omaa kalliasarvoista aikaasi märehtimään toisen onnea, koska se on vain sinulta itseltäsi pois. On olemassa sanonta " anatajan kädestä ei koskaan lopu" . Anna itsestäsi mahdollisiman paljon hyvää muille, pelkästään yksi hymy riittää niin saat sen  varmasti bumerangina takaisin jopa kaksinkerroin . Maailmassa on oikeesti ihan liian paljon ikäviä asioita mitä murehtia, siksi on niin tärkeää katkaissa negatiivisuus ja lisätä tähän elämään valoa.
eix juu. :))

:)

maanantai 4. tammikuuta 2016

Vähän funtsin kaikenlaista.

Hiljaista kotona, niin hiljaista että kuulen pyykkikoneen pyörivän. Mieheni ja tyttäreni lähtivät ulos leikkimään ja jäin yksin kotia. Rakastan näitä pieniä rauhallisia hetkiä juuri sen verran että kerkeän alkaa ikävöimään perhettäni- Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, kuulemaan ajatukset ja rauhoittua. Jokainen tekee sen tavalla
mikä itselle sopii. Minulle rauhoittuminen on monesti juuri tätä. Kirjoittaa ajatuksia alas välillä turhan päivästä hömppää ja toisinaan syvällisimpiä ajatuksia.  Tämä bloggaaminen on myös juuri sitä jonkin näköistä rauhottumista kuulemaan omat ajatukset. Jos olet joskus miettinyt että haluaisit kirjoittaa niin tee se. Omia ajatuksia on mukava lukea jälkeenpäin, se on kuin palaisi ajassa taaksepäin ja saisi elää uudelleen hetkiä. Kuvat ovat myös sellaisia. Mun puhelimessa on yli 4000 kuvaa. Suurin osa on lapsestani. Kun katson kuvia muistan hetken kun kuva otettiin ja se herättää minussa haikeutta ja paljon tunteita. Joskus mietin sitä miten paljon haikeutta mahtuu ikääntyvän ihmisen harteille. Ikääntyminen on arvokasta mutta myös jollain lailla todella haikeeta ja (suruulilista?) .

Yksi asia minkä olen huomannut itsessäni ja jonka kanssa minun täytyy työskennellä on että ärsyynnyn nykyään rauhattomista ihmisistä. En halua kritisoida tai ajatella pahaa kenestäkään mutta kun en jaksa ymmärtää ihmisiä jotka eivät ole läsnä, eivät kuuntele  toisia,olevat itsekeskeisä ja kokoajan tohottovat suuntaan tai toiseen. Hakevat jatkuvaa hyväksyntää muilta ja suorittavat elämää niinkuin se olisi maraatoni juoksu. Miksi on niin vaikea vaan olla?