maanantai 23. marraskuuta 2015

Pettymys.

Me ollaan kuuneltu joululauluja tänään aamulla. Leikitty Iselin kanssa tonttulaulua ja syöty rusinoita valtavasti. Joululauluista tulee niin paljon rakkaita joulumuistoja mieleen. Kouluajan lucia,ruotsalaiset lussebullar, joulumarkkinat, lahjat, kauniisti kateettu joulupöytä,kortit ja askartelu. Mä kaipaan takaisin alasteelle ja haluaisin uskoa vielä joulupukkiin. ;) no en onneksi kuitenkaan.
Muistan aina ja ikuisesti sen joulun kun isä sanoi että Erika mun täytyy kertoa sinulle jotain. Oikeastaan mä tiesin jo sen ,olihan mun isosisko ja kaverit sen minulle kertonut mutta en halunut hyväksyä ettei joulupukkia ole olemassa. Kielsin totuuden itseltäni ja sepitin onnettomana tarinoita tontuista pikku sisaruksilleni. Mutta kun isä vakavalla naamalla kertoi että ei joulupukkia ole olemassa sinun täytyy se Erika uskoa olin tosi suruullinen ja ehkä hieman vihainnenkin. Miksi minulle oli valehdeltu? Miten joulu voisi enään koskaan tuntua jännitävältä kun ei olisi mitä odottaa.?Sinä jouluna ei maistunut joulu ruoka ja lahjatkin tuntui tyhmiltä- Olin saanut nukkeja lahjaksi ja ajattelin että mitä mä  enään leikinkään kun en saa uskoa joulupukkiin.

Minun vahva uskoni joulupukkiin ja pettymyksen määrä kun kerrottiin ettei sitä olekkaan olemassa on  verratavissa ensimmäiseen sydänsuuruni. Muistan ensi rakastumisen ja sen tunteen kun poika ei enään tykänytkään ja kun en halunut uskoa sitä todeksi. Pettymys oli suuri ja mieli oli apea.Ne tunteet kuitenkin kuuluvat elämään ja niitäkin pitää kohdata. Mä uskon että kun pettymyksen oppii kohtaamaan ja kun siittä pääsee yli on se   meille loppujen lopuksi hyväksi ja onneksi joulupukkia saa taas jännittää oman lapsen ilon ja odotuksen kautta :) Mä niin odotan joulua!!! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti