sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Mätä omena.

Mä luin jutun mädästä omenasta. Siittä kun menet kauppaan löydät mädän omenan ja päättelet että omenia ei kannate ostaa sen yhden mädän omenan vuoksi.  Kirjoitat siittä mahdollisesti fb päivityksen kerrot asiasta monelle. Aluksi omenien vastustajia on vähän, ihan muutamia ja heille vähän ehkä nauretaankin mutta pikku hiljaa kannattajia löytyy enemmän kun muutama muukin innostuu vastustamaan omenia. Jossain vaiheessa jotku poliitikot huomaavat että ompa hyvä juttu tällä asialla saa äänestäjiä ja niin omenan vastustajia syntyy myös poliitiselta taholta. Tehdään omenan vastustukesella jytky ja niin päin pois, ymmärsit pointin? Jotenkin noin omilla sanoillani kuvailtuna juttu meni. 
Pelottavaa miten ihmismieli on jotenkin helposti ohjatavissa. 

Mitä sinä ajattelet?
Mukavaa sunnuntaita. Me menemme tänään päiväliselle iranilaisten ystäviemme luokse ja saan nähdä ystäväni vauvvan. <3 tällaisen pienen mekon löysin eilen kaupungista tuliaiseksi.


maanantai 23. marraskuuta 2015

Pettymys.

Me ollaan kuuneltu joululauluja tänään aamulla. Leikitty Iselin kanssa tonttulaulua ja syöty rusinoita valtavasti. Joululauluista tulee niin paljon rakkaita joulumuistoja mieleen. Kouluajan lucia,ruotsalaiset lussebullar, joulumarkkinat, lahjat, kauniisti kateettu joulupöytä,kortit ja askartelu. Mä kaipaan takaisin alasteelle ja haluaisin uskoa vielä joulupukkiin. ;) no en onneksi kuitenkaan.
Muistan aina ja ikuisesti sen joulun kun isä sanoi että Erika mun täytyy kertoa sinulle jotain. Oikeastaan mä tiesin jo sen ,olihan mun isosisko ja kaverit sen minulle kertonut mutta en halunut hyväksyä ettei joulupukkia ole olemassa. Kielsin totuuden itseltäni ja sepitin onnettomana tarinoita tontuista pikku sisaruksilleni. Mutta kun isä vakavalla naamalla kertoi että ei joulupukkia ole olemassa sinun täytyy se Erika uskoa olin tosi suruullinen ja ehkä hieman vihainnenkin. Miksi minulle oli valehdeltu? Miten joulu voisi enään koskaan tuntua jännitävältä kun ei olisi mitä odottaa.?Sinä jouluna ei maistunut joulu ruoka ja lahjatkin tuntui tyhmiltä- Olin saanut nukkeja lahjaksi ja ajattelin että mitä mä  enään leikinkään kun en saa uskoa joulupukkiin.

Minun vahva uskoni joulupukkiin ja pettymyksen määrä kun kerrottiin ettei sitä olekkaan olemassa on  verratavissa ensimmäiseen sydänsuuruni. Muistan ensi rakastumisen ja sen tunteen kun poika ei enään tykänytkään ja kun en halunut uskoa sitä todeksi. Pettymys oli suuri ja mieli oli apea.Ne tunteet kuitenkin kuuluvat elämään ja niitäkin pitää kohdata. Mä uskon että kun pettymyksen oppii kohtaamaan ja kun siittä pääsee yli on se   meille loppujen lopuksi hyväksi ja onneksi joulupukkia saa taas jännittää oman lapsen ilon ja odotuksen kautta :) Mä niin odotan joulua!!! :)


lauantai 21. marraskuuta 2015

Joululauluja.

Hei mummo mitä kuuluu sinne teille? Me lomalla taas tullaan pohjoiseen laulu pyörii päässäni. Olen valmistautumassa iltavuoroon. Minulla on työviikonloppu ja koitan saada joulumieltä aikaseksi. On tärkeetä mennä töihin hyvällä fiiliksellä jotta pystyy jakaamaan hyvää mieltä. Ne muutamat kerrat kuin itse olen ollut potilaana koin vahvasti sen miten tärkeetä on että henkilökunta kohtaa hyvällä tavalla. Ystävällisesti ja empaattisesti. Toivon että minustakin ajateltaisiin niin.  Viime päivät olen ollut tosi kipeenä. Jokaista niveltä on särkenyt ja olen vain nukkunut ja ollut kuumeinen. Olen juonut inkivääri-juomaa mikä on auttanut . Vihdoin voin mennä töihin. Laitan teille piakoin ohjeen. Se on huippu ja auttaa oikeasti.

Kun selailin facebookkia tuli esiin muistoja 5 vuoden takaa, tiedätehän se kuin fb muistuttaa vanhoista kuvista? Kuvia selailessani tajusin miten super nopeaa aika on kulunut ja miten paljon asioita on tapahtunut vähässä ajassa. 5 vuotta sitten olin sinkku. Vaarinin täytti 90 vuotta ja minulla ei ollut hajuakaan miehestäni. Mä olin ruskettunut ( mitä nykyään en ole koskaan koska käymme harvoin ulkomailla) ja mulla oli karsee musta pitsimekko päällä josta en pitänyt ollenkaan mutta pidin silti koska olin hetken mieli johteessa maksanut siittä 3000 kr. ( en ikinä enää maksaisi tuommosia summia mekosta? Kauheeta tuhlausta). Mä olin onnellinen ja suunitelin luultavasti seuravaa matkaani italiaan. Elin hetkessä ja isoin päävaivani oli miten käyttäisin vapaaikani sillä sitä minulla oli paljon , :) Ajattelin itsestäni että olen hauska ja hyvä tyyppi ja olin autuaan tietämätön ( koska en ollut koskaan siihen astisen elämäni aikana elänyt parisuhteessa) kuinka raivostuttava ja ärsyttävä ihminen osaan olla.  En tiennyt että minä joka olen rento ja reilu saatan motkottaa miehelleni sotkuista mitä itsekin olen aikaansaanut ja valittaa liiasta limsan juomisesta. ( liikaa  sokeria, meidän lapsi oppii sokerihiireksi) ja että märehin sohvatyynyjä jotka on litistyneet ( comoon minä välitä sohva tyynyistä?? :). 

Kiitos miehelleni että olet minun kanssa hyvinä ja huonoina päivinä. I love you.

Tässä kuva muistoksi minusts karsee mekko päällä ja pikkusiskostani ihana kuva. 5 vuotta sitten.

Mä kaipaan noita kenkiä. En tiedä minne olen kadottanut?

torstai 19. marraskuuta 2015

Onni on kaksi ilmapalloa.

Mitä onni on?
Onni on 2 ilmapalloa. Se on hetki tässä ja nyt. Oma kahvi hetki lapsen leikkiessä. Lämmin villapusero ja mukava puhelu ystävälle.
Onni on kun on helppo hengittää kun mikään ei ressaa ja rasita. Sitä onni on.
 She makes me happy <3 

Lapset opettavat meitä aikuisia iloitsemaan pienistä asioista.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Äiti ja isä kylässä

Tänään on tiistai mutta tuntuu kuin olisi maanantai. Eilen äiti ja isä oli vielä kylässä joten arki alkoi vasta tänään. 
Meillä oli tosi mukava ja aurinkoinen viikonloppu. Aurinko alkoi heti paistaan kun vanhempani saapuivat osloon ja vesisade saapui kuin he lähtivät.oli mukava saaha omat vanhemmat vieraiksi.Tiedän että monien mielestä omat vanhemmat ovat erityisiä ja tärkeitä mutta omani ovat silti parhaita. Minulle, meille. Isässäni ja äidissäni on älytön karisma kun he astuvat huoneeseen syttyy pimeäkin huone valoiseksi. He ovat valosia ihmisiä, rehellisiä ja oikeuden mukaisia. He ovat kaikkea sitä mitä arvostan. <3  Saimme monta hyvää hetkeä yhdessä. Retkeilimme, söimme paljon ( minulla on vieläkin ähky;) pelasimme yatsia, juttelimme, Iselin oli ihastuksissa kun sai olla mummin ja vaarin kanssa. Tänäänkin on kantanut koko päivän peppi pitkätossua sylissä jonka sai heiltä. <3
 Kiitos äiti ja Isä. Asuisittepa lähempänä. Oli todella laatuaikaa saaha olla teidän kanssa.Kiitos <3 ja pian nähdään <3

Mutta tämän päivän fiiliksiin. Mulla on vähän alakuloinen olo. En voi olla ajatelematta mitä tapahtui viikonloppuna pariisissa. Se varjostaa mieltä. Maailma ei ole enää sama. Mihin lapsemme kasvavat? Pelottaa vaikken halua antaa pelolle valtaa. Sitähän paha haluaa. Kasvattaa meissä pelkoa ja sitä kautta vihaa. Tuli ei sammu sytyttämällä lisää tulta. Pitää jatkaa elämää, elää hetkessä. Tietysti aina tulee olla varovainen mutta ei saa antaa peloille valtaa.  Täytyy jaksa Uskoa hyvään. Jokainen pieni lapsi on tulevaisuuden toivo. Rakastaa enemmän. 


Yatsin ylivoimainen voittaja:)


Drammenin retkeltä viikonloppuna. Mami ja papi <3

tiistai 10. marraskuuta 2015

arjen sekamelska.

Välillä arki on yhtä kaaosta pään sisällä. Mielessä pyörii sata asiaa eikä oikein tiedä mistä päästä aloittaisi . Missähän Iselin talivihaalari,onkohan se mennyt pieneksi..Ilmat kylmenee oisko jo aika ostaa talvi saappaat, omasta takistani vetskari hajalla, milloin ja missä välissä korjauttaisi vai ostanko tänä vuonna uuden? joulukorttien askartelu työkaverin luona huomenna, pitää järkätä kyyti sinne (mä olen toivottoman huono löytään oslossa yhtään mihinkään enkä jaksa ajatusta siittä että pyörin jotain korttellia ympäri toivottomana)niin ja ennen sitä ne kengät pitää ostaa. Viikon ruokaostokset ja siivous pitäisi hoitaa myös huomenna kun vapaa päivä ennen viikonloppua. Töihinkin pitäisi keretä valmistella matskua tulevaa koulutuspäivää varten se on jo ensi viikolla.  
Edellä siis muutamia esimerkkejä . Viime viikolla olin koulutuksessa missä psykoloogi kertoi miten pään sisällä olevaa sekamelskaa voi selvittää. Kun asiat kirjoittaa lapulle ja ympyröi ja sen jälkeen laittaa tärkeys järjestykseen ei kaaos enää olekkaan niin suuri. Pitääpä testata. :)


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivä.

Tänään on isänpäivä. Herättiin aamulla Iselin kans tekemään isänpäivä kortti ja annettiin iskän nukkua pitempään. Elias ei kuitenkaan jaksanut nukkua pitkään ja halusi herätä joten ei keritty laittaa pöytää viimesen päälle.






lauantai 7. marraskuuta 2015

Pientä luxusta arkeen.

Mun mielestä kaikkien äitien ja isien pitäisi päässä aina välillä viettään arjen luxusta. Minulla oli sellainen luxus ilta torstaina, työpaikka tarjosi koulutusta ja 3 rätters middag hotelli oslo fjordissa. Mä tosi harvoin käyn iltaisin yhtään missään työjutuissa mutta tein poikkeusen. Kiva ilta hyvää ruokaa ja seuraa. Perjantai aamuna väsyytti mutta oli silti sen arvoista.


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Äidin tuntemuksia.

Maantaina ilmoitin päiväkotiin että tiistaina (eilen) pidän koti/vapaa päivän ja Iselin on mun kans kotona. Me teemme niin usein tai aina yleensä kun olen vapaalla jos mulla ei ole jokin möte tai parturiaika. Iselin ei juuri koskaan ole enempää kuin  max 4 päivää viikossa päiväkodissa mikä on minusta hyvä sillä lapseni on vielä pieni ja tarvii äiti aikaa.
Mutta tiistaina aamupalan jälkeen tuli tyttärelleni kiukku ,hän halusi päiväkotiin ja oli päättänyt että nyt mennään ja kun ei lähetty tuli itku ja vielä isompi kiukku.  Mä yritin ehottaa kaikkea mahdollista hauskaa mutta kiukku ei  hetkessä hellittänyt. Mun pitäisi olla iloinen että lapseni kokee turvaa ja viihtyy päiväkodissa mutta sen sijan aatellin sillä hetkellä että kyllä mä oon tylsä äiti kun päiväkoti on hauskempi paikka kun olla äidin kanssa kotona.  Otin esille piirustus kynät ja paperin ja sitten oli taas kiva olla kotona. Onneksi. 
Täytyy sanoa että päiväkodin henkilökunta ovat arjen sankareita. He tekevät mielettömän arvokasta ja tärkeää työtä joka ikinen päivä ja olen suunattoman kiitollinen että voin tuntea että lapsellani on hyvä olla hoidossa. <3 Silti voin joskus harvoin niinkuin eilen tuntea pienen kateuden siemen  kun he saavat viettää aikaa lapseni kanssa kun itse olen töissä. Suokoon se minulle. Onhan lapseni minulle rakkain maailmassa. <3
Tänään töitten jälkeen kuin hain lastani päiväkodista, kiinitin huomion mielenkiintoseen seikkaan äideissä minkä itsekkin teen joka päivä. Kun tulen hakemaan ,halaan lastani pitkään ja kyselne kuulumisia. Istahdan alas ja juttelen henkilökunnan kanssa. Kyselen miten päivä on mennyt. Juttelen niitä ja näitä- ja huomaan että isät jotka tulivat hakemaan lapsiaan minun jälkeen ovat jo menneet aikoja sitten kun mä vielä puen ja etsin lapasia lapselleni. Mutta äidit me vaan jahkaillaan niinkuin meillä ei olisi koskaan kiirettä ollutkaan. Jotenkin se on ainakin mun osalta sitä että kun vihdoin pitkän päivän jälkeen saan lapseni syliin, haluaisin pysäyttä ajan ja ottaa  takaisin jokaisen menetetyn minuutin .Kysyin yhdeltä hoitajalta että onko hän kiinittänyt huomiota että isät hakeevat lapset nopeampaa kuin me äidit ja hän myönsi että niin se on. :) Elias sanoi ettei hän tiedä mitä puhua henkilökunnan kanssa ja siksi hän vaan hakee ja lähtee samantien. Niin me vaan ollaan erinlaisia ja hyvähän sekin on.

Taas oli pakko kaivaa esiin muutamia kuvia. kesä 2014 .Iselin oli niin pieni. Kuvat Eliaksen vanhempien mökiltä.














tiistai 3. marraskuuta 2015

Miksi elämän pitäisi olla täydellistä

Mä olen omasta mielestä aika hyvä olemaan oma itseni. Tarkoitan sillä että luotan yleensä itseeni eri tilaanteissa ja siihen että kelpaan juuri sellaisena kuin olen. Esimerkkejä siittä on monia. Olen kulkenut elämässäni aina omaa polkuani. Tehnyt ratkaisuja jotka eivät ole aina mielyttäneet muita mutta jotka sydän on sanonut oikeaksi ja mitkä ovat osoittautuneet oikeiksi valinnoiksi. Jos minulta kysytään mitä haluan en yleensä mieti pitkään vaan vastaan luontevasti. Luotan siihen että kelpaan.Siksi yllätyin omaa itseäni kun aloin stressaan tänään  onko meidän koti tapeeksi siisti jos uusi tuttavani haluaa tulla käymään meillä. Siivosin ja järjestin paikkoja kauhealla vimmalla (ei ole mun tapaista) ja jännitin mitä tuttavani on mieltä- Mitä jos en kelpaakaan?
Mistä tällaiset ajatukset kumpuavat ja miksi?  Rakenetaanko me ihmiset mielikuvia että kaikkien muitten ihmisten elämä on jotenkin parempaa ja täydellisempää. Vai kuka meille luo sellaisia paineita. ?
Ei kenekään elämä ole täydellistä- Eikä elämän kuullu ollakkaan sitä. Tärkeää on se että välitämme tosillemme lämpöä ja hyväksyväisyyttä. Kun sitä jakaa muille tulee se bumerangina takaisin.



Joulufiillistelyä. Kuunellaan joululauluja ja löysin muutaman tunnelma kuvan viime joulusta. Ihana kun tulee joulu. Viime joulu oli surullinen. Makasin sairaalassa ja olin surunmurtama mutta silti joulun sanoma lohduutti.





..

maanantai 2. marraskuuta 2015

Entä jos...

Mä olen viimepäivät leikitellyt ajatuksellla että mitä jos me muutettaisiin ulkomaille. En edes puoliksi tosissan mutta vähän mietiskellyt. Tai no kyllähän me asutaan jo ulkomailla mutta tarkoitan jotain lämmintä ulkomaata. Millaista olisi kokeilla asua esimerkiksi austraaliassa perheen kanssa? ihan vaikka vain puoli vuotta tai vuosi? Osaisiko sitä nauttia vai pelkäisikö sitä lapsen puolesta jatkuvasti. Vaarojahan on joka puolella kun on krokotiilit, meri,  kuuma paahtava aurinko, vieras maa ja sen tavat joista ei kuitenkaan tiedä paljoa,sammakot jotka sylkee päälle ja voivat sokaista ihmisen sokeksi. Onkohan tuo totta? Niin minulle kerrottiin kun reissasin ausseissa. Pitää googlata, siis noista sammakoista ja on sielä niitä myrkky käärmeitäkin ja hämähäkkejä. hyi soikoon. Mutta toisaalta taas Austraalian ihmeellinen luonto ja eläimet. Vapaus ja aurinko. Iloiset ihmiset. kengurut ja koalat ja ne kaikki surffirannat. Aaah. Mutta tulisiko koti ikävä? Jouluna viimeistään ja syntympäivinä. Entä lapselle millaista se olisi kun asuisihan eri ympöristössä ja  kun ei olisikaan niitä perus rutiineja mihin täällä on tottmit. Entä jos jotain  ikävää sattuisi ja me oltasiin niin kaukana kotoa ? Mutta toisaalta vaaroja voi sattua joka paikassa. Elämä on tässä ja nyt. Jokaisesta hetkestä pitää nauttia. Mutta entä ja entä.
Olisi mahtava kuulla jonkun kokemuksia. Tai lukea blogia perheen arjesta ulkomailla. Jos tiedät sellaisen blogin niin vinkkaa mulle. :)
Palmuja, lämpöa ja auringonlaskuja. kuvat maaliskuun teneriffa matkalta.