keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Tänään tuntuu tältä.

Mä tulin just iltavuorosta. Koti hiljanen. Istun yksin sohvalla, selasin äsken facebookkia ja tekis mieli herättää mun rakkaat vaan ihan hetkeksi mutta enhän mä sitä tee. Aamulla meillä kaikilla on aikunen herätys ja munkin pitäisi olla jo nukkumassa. En vaan malta en ihan vielä. Kohta.

Tänään olen ollut jotenki extra herkällä päällä. En tiedä johtuukoo se siittä että nukuin viime yön huonosti vai mistä. Joskus vaan tuntee niin paljon. On päiviä jolloin tunteet on pinnassa. On Ikävä vanhempia ne asuu niin kaukana, sisaruksia, sisarusten lapsia, mummia ja vaaria. On ikävä omaa kotimaata. Ikäviä vanhoja sanontoja ja tapoja. Sitä jotain omaa. Ruotsalaisia lihapullia ja Suomalaista huumoria. Fazerin sinistä ja ruisleipää. Isäni tekemää saunaa hirvijärvellä ja pohjosen oikeeta kunnon pakkas talvea. Ja silti mä rakstan tätä meidän elämää täällä ja täällä on hyvä olla. Mutta kun saisi teidät kaikki rakkaat tänne, ei ihan naapuriinkaan vaan vaikka edes 10 kilsan päähän ja niitä omia vanhoja tapoja ja tottumuksia. Välillä on raskasta olla muualta ja kuitenkin sitä on aika läheltä. Omasta tahdosta asumme täällä eikä mikään olisi enään niinkuin ennen kotimaasanikaan. Ihmiset on muuttanut, paikat on uudistuneet ja lapsista on tullut aikusia. Mutta silti tänään tuntuu tältä . 

Kuva otettu eilen:
Kengät väärinpäin. Lippis päässä ja hiuksia ei saa harjata. Just kun minä,pienenä :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti