maanantai 26. lokakuuta 2015

Sanoja väärinpäin.

On asioita jota ei saa tekemättömäksi. Sanoja jotka on sanonut, loukannut ja pahoittanut toisen mielen. Mutta on asiota joille voi tehdä jotain. Voi oppia virheistä, oppia nielemään kiukkunsa ennenkuin loukkaa toista. harkita sanomisensa, laskea kymmeneen ja jos se ei riitä astua ovesta ulos funtsia hetki ja palata asiaan uudelleen.Se ei ole aina helppoa ainakaan impulsiiviselle tunne ihmiselle. Joka sanoo ensin ja ajattelee jälkeenpäin. Meitä on monenlaisia ihmisiä. Toiset ovat harkitsevia , jotku ovat ujoja ja joidenkin ei vaan tee mieli puhua tai he eivät osaa avata keskustelua . Jotku pelkäävät että heille nauretaan tai pitävät itseään tyhmempänä kuin muut. Ja sitten on heitä jotka ovat sanavalmiita joka hetkessä, rohkeita ja vahvoja. Vai ovatko he sitä todella? Voiko puheliaan ännekkään ihmisen takana piileksiä pelokas ja epävarma ihminen joka koittaa peittää sen äänekkyydellään?
 Meitä on moneksi. Onneksi. Kaikilla meillä ihmisillä on omat voimavaramme ja heikkoudet. Joissakin tilanteissa  on hyödyksi olla impulsiivinen ja saada asioita tapahtumaan kun taas toisenlaisissa tilanteissa olisi parempi harkita. Mutta omista heikouksistaan voi löytää voimvaran. Kun ihminen joka tiedostaa esimerkisi oman heikkoutensa  ja sen energia määrän minkä hän käyttää heikkoutensa ylläpitämiseen herää ja huomaa tämän voi hän tiedostamalla asian käyttää sen energian johonkin muuhun. Esimerkiksi opiskeluun, unelmien täyttämiseen tai uuteen haastavaan harrastukseen. Voi hän sitä kautta löytää jälleen uuden voimavaran. Eikös?

Tällasia mietin tuossa hetki sitten laitoin lasta päiväunille. Mulla on tänään vapa päivä ja en voi kieltää sitä ettenkö nauttisi. Me herättiin jo puoli 7 ja ollaan aamupäivä touhuttu Iselin kanssa kaiken näköstä. Kuuneltu lasten lauluja, Iselin kirjotti blogia ( edellinen päivitys) siivottu pesty pyykkiä, hypitty ja vähän herkuteltu. Mä varasin kampaajalle ajan keskiviikoksi ( monta vapapäivää tällä viikolla kun viikonlopun olen töissä) ja olen saanut muutaman puhelun hyviltä kavereilta kun metsästin aamupäivällä puhelintani kun se mystisesti katosi. Kerkesin hädissäni päivittää facebookkiin päivityksen että voisiko joku soittaa mulle että se löytyy ja niin se sitten löytykin verhojen takaa. Apua oonko mä tulossa entistä hajamielisemmäksi ?vai olikohan se mun tyttö joka piilotti sen. Täytyy vähän skarpata .

Mukavaa Alkanutta viikkoa sinulle lukijani:) ja jos rohkenet niin jätä joskus kommentti ja kerro itsestäsi.Teitä lukijoita nimittäin käy usein täällä blogissani kiva määrä mutten tiedä ketä te olette:) 
Aurinkoista syksyä kuva viime syksyn helsingin reissulta. Silloinkin paistoi aurinko ja oli yhtä lämpöstä kuin tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti