perjantai 30. lokakuuta 2015

Syntymäpäivät.

Eilen oli mun syntympäivä. Nukuin pitkään. Iselin ja Elias heräätivät kukkakimpun ja lahjojen kera. Söin pitkään ja hartaasti. Avasin Lahjat ja olin niin mielissään kuin sain toivomani kengät. Sain myös ihanan hajuista bodylotionia.  
Mun isä soitti jossain vaiheessa ja kertoi päivästä jolloin synnyin. Yöllä oli ollut vähän sumuista. Sumuinen päivä oli myös eilen. Mun vanhemmat olivat tosi onnellisia kun tulin maailman ja kun isäni sanoi sen hän liikuttui ja niin minäkin. <3

Aamu unisena mutta onnelisena. Rakastan syntymäpäiviä. Vieläkin.Syntymäpäivät ovat jotenkin erityisiä päiviä.  En voi olla muistamatta sitä kutkuttavaa jännitystä mikä lapsena tunsin ja se tunne tulee edelleen takaisin ei ehkä yhtä vahvasti kuin ennen mutta silti sen voin tuntea. Mun sisällä elää varmaan ikuinen lapsi.:) Mutta yhtä asiaa en pysty käsittää nimittäin että mä olen jo 33 vuotta. Ei siinä, hyvä ikä. Mutta kun mä olen jotenkin kuvitellut että yli kolmekymppisenä sitä jotenkin tuntee itsensä kypsäksi ja kokeneeksi. Eikä musta tunnu siltä millään lailla. Pikemminkin toisipäin. On niin paljon asioita mitä en osaa mitä haluaisin oppia. Mä olen vieläkin aika penska, tai no olenhan mä vastuuntuntoinen äiti enkä voi väittää että ihan avutonkaan olisin mutta jotenkin tässä iässä sitä odottaa itseltään jo paljon. Ja silti mä olen jotenkin tällainen tyttömäinen eikä musta varmaan koskaan tulekkaan sellaista tiukkaan frakkiin ja lyhyeen polkkatukkaan stailattua tärkeeä naista. Eikä tarvikkaan. Mä olen tällainen ja tällaisena pysyn.
Eliksen tekemä mansikka kakku joka oli niin hyvä. Nam.
Mies joka saa minut maailmassa eniten iloiseksi mutta myös vihaiseksi, joka on ajattelevaisin ja suuri sydämisin mies jota tunnen. Love you. <3

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Sushi kursilla

Mä vietin tänään mukavan vapapäivän. Aamulla kävin parturissa ja illan vietin sushi kurssilla ystävieni kanssa. Voin kertoa että se oli hauskaa ja koska pidän sushista valtavan paljon oli se myös maukasta. :)Jos saat mahdollisuudeen niinkuin itse sain ( sain olla kokeilemassa konseptia mikä avautuu oslossa pian) niin älä kieltäydy. Minusta olisi kiva tehdä oman työni oheella töitä jossain sushi ravintolassa ( jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja ja löytyisi aikaa siihen) se oli älyttömän rentouttavaa ja hauskaa puuhaa.



Mua naurattaa tämä kuva..mä vedän mahaa sisään.hehe ja senhän huomaa. ;)




Nam nam. Nyt osaan tehdä omatekoisia susheja.




maanantai 26. lokakuuta 2015

Sanoja väärinpäin.

On asioita jota ei saa tekemättömäksi. Sanoja jotka on sanonut, loukannut ja pahoittanut toisen mielen. Mutta on asiota joille voi tehdä jotain. Voi oppia virheistä, oppia nielemään kiukkunsa ennenkuin loukkaa toista. harkita sanomisensa, laskea kymmeneen ja jos se ei riitä astua ovesta ulos funtsia hetki ja palata asiaan uudelleen.Se ei ole aina helppoa ainakaan impulsiiviselle tunne ihmiselle. Joka sanoo ensin ja ajattelee jälkeenpäin. Meitä on monenlaisia ihmisiä. Toiset ovat harkitsevia , jotku ovat ujoja ja joidenkin ei vaan tee mieli puhua tai he eivät osaa avata keskustelua . Jotku pelkäävät että heille nauretaan tai pitävät itseään tyhmempänä kuin muut. Ja sitten on heitä jotka ovat sanavalmiita joka hetkessä, rohkeita ja vahvoja. Vai ovatko he sitä todella? Voiko puheliaan ännekkään ihmisen takana piileksiä pelokas ja epävarma ihminen joka koittaa peittää sen äänekkyydellään?
 Meitä on moneksi. Onneksi. Kaikilla meillä ihmisillä on omat voimavaramme ja heikkoudet. Joissakin tilanteissa  on hyödyksi olla impulsiivinen ja saada asioita tapahtumaan kun taas toisenlaisissa tilanteissa olisi parempi harkita. Mutta omista heikouksistaan voi löytää voimvaran. Kun ihminen joka tiedostaa esimerkisi oman heikkoutensa  ja sen energia määrän minkä hän käyttää heikkoutensa ylläpitämiseen herää ja huomaa tämän voi hän tiedostamalla asian käyttää sen energian johonkin muuhun. Esimerkiksi opiskeluun, unelmien täyttämiseen tai uuteen haastavaan harrastukseen. Voi hän sitä kautta löytää jälleen uuden voimavaran. Eikös?

Tällasia mietin tuossa hetki sitten laitoin lasta päiväunille. Mulla on tänään vapa päivä ja en voi kieltää sitä ettenkö nauttisi. Me herättiin jo puoli 7 ja ollaan aamupäivä touhuttu Iselin kanssa kaiken näköstä. Kuuneltu lasten lauluja, Iselin kirjotti blogia ( edellinen päivitys) siivottu pesty pyykkiä, hypitty ja vähän herkuteltu. Mä varasin kampaajalle ajan keskiviikoksi ( monta vapapäivää tällä viikolla kun viikonlopun olen töissä) ja olen saanut muutaman puhelun hyviltä kavereilta kun metsästin aamupäivällä puhelintani kun se mystisesti katosi. Kerkesin hädissäni päivittää facebookkiin päivityksen että voisiko joku soittaa mulle että se löytyy ja niin se sitten löytykin verhojen takaa. Apua oonko mä tulossa entistä hajamielisemmäksi ?vai olikohan se mun tyttö joka piilotti sen. Täytyy vähän skarpata .

Mukavaa Alkanutta viikkoa sinulle lukijani:) ja jos rohkenet niin jätä joskus kommentti ja kerro itsestäsi.Teitä lukijoita nimittäin käy usein täällä blogissani kiva määrä mutten tiedä ketä te olette:) 
Aurinkoista syksyä kuva viime syksyn helsingin reissulta. Silloinkin paistoi aurinko ja oli yhtä lämpöstä kuin tänään.

Hyryjerh

H birliriilrcieLVj eeey y yy errewqqqqcfxxccyåyppyp.py44499
P
Ø
Påp rptp t499499955,9pppjx xxæd. 
Zøhø
TyttAreni blogi kirjotus tänään. 



sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Yökylässä.

Elias on ollut viikonlopun reissussa ja mä sain yökylään rakkaan ystäväni Sofian ja hänen lapsensa. Iselin oli ratkiriemuissaan koska Sofian lapset ovat hänelle tosi tärkeitä ja minulle myös<3
Viikonlopusta tuli lasten ja meidän aikuisten mieleiset. Syötiin eilen illalla pizzaa ja herkkuja ja tänään makkaraa ja jätskiä jälkiruuaksi. Piirettiin, ulkoiltiin, lapset kävivät kylvyssä ja leikkivät keskenään.
Ilalla lasten mentyä nukkumaa istuimme Sofian kanssa myöhään ja juteltiin syvällisiä. Tämä päivä menikin kikataessa kun lapset heräsivät aikasten ja me oltiin molemmat väsyneitä valvomisesta niin nauratti pienimmätkin asiat. :) 


Tällaiset viikonloput ovat niin voimaanuttavia ja hauskoja ja parasta on se että lapsemme viihtyvät keksenään <3
iselin sai uusia kampauksia, monenlaisia. Äiti ei saa letittää mutta Denice saa. :)
Aurinkoinen lämpöinen syyspäivä yllätti meidät. 
Käytiin meidän lähistöllä merenrannassa katsomassa kauniita maisemia ja veneitä.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Tytøt tulossa kylään.

 Tämä viikko on ollut tosi kiireinen eikä aikaa ole ollut yhtään mihinkään ylimääräseen. 3 yövuoroa putkeen lapsi ollut kipeänä ja vasta eilen kerkesin siivoamaan kotia. Voin kertoa että sotku oli juuri sen näköinen että kaksi työssä käyvää kiireistä vanhempaa oli prioirisoinut ihan kaikkea muuta kuin sitä siivoamista. Mä löysin 8 likasta pyyhettä ympäri ämpäri kotia, pyykki kori pursus yli äyräitten mutta se siittä! nyt pieni hengähdys kaiken kiireen keskellä. Lapseni nukahti ja odotan tyttökavereita kylään. Mies on retkellä joten me saahaan ihan rauhassa höpötellä naistenjuttuja, syödä jätskiä ja valvoa.
Tätä ajattelin tarjota jätskin kans. Elias leiponut, se on oikeesti ihan käsittömättömän hyvä leipomaan.
Mulla on tällainen väritys projekti meneillään. Iselin on piirtänyt ja mä jatkan värittämistä ja piirtämistä. Tästä tulee siis mun ja Tyttäreni yhteinen maalaus. Vielä kylläkin keskeneräinen.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Satujen taika.

Tänään Elias vietti vapailtaa ja mä olin Iselin kanssa kotona ja meillä oli niin kivaa. Väritettiin puuha kirjaa ja Iselin oppi piirtämään palloja. Sen jälkeen luettin mun lapsuuden tonttu kirjaa jonka olen saanut pienenä joululahjaksi. Iselin sai valita ihan mitä halusi tänään iltapalaksi ( onhan tänään perjantai) ja halusi keitettyjä kanamunia, leipää ja hedelmäsaalaattia. Sitten oli muumi hetki,( lempi hahmo) hammaspesut ja vieroitus ilta maidosta. Luulin että se olisi ollut hankalaa mutta se sujui yllätävän helposti. Onneksi. Kun tyttäreni alkoi itkeen maitoa Mun täyty keksiä keino saada ajatukset pois maidosta joten keksin tarinan pikku oravista jotka asuvat metsässä ja jotka ihmettelevät metsän olioita. Pikku oravat ihmettelee ja kysyy äidiltä mikä on kettu? Miltä se näyttää. Millainen on pupu? Nalle yms.Äiti  orava vastaa ja kertoo jokaisesta eläimestä pienen tarinan. Lopuksi äiti orava sanoo pikku oraville että nyt on aika mennä nukkumaan ja sanoa hyvät yöt metsän eläimille: ketulle pupulle nallelle ja lopuksi oraville. Ja kun pääsin hyvä yö kohtaan lapseni oli jo unten mailla. :) aatella se tepsi! Nyt ymmärrän miksi sadut on keksitty! :) 

Apua miten aikaa kuluu nopeasti tuntuu että tästä kuvasta on vain hetki mutta yli vuosi on jo vierähtänyt.



keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Tänään tuntuu tältä.

Mä tulin just iltavuorosta. Koti hiljanen. Istun yksin sohvalla, selasin äsken facebookkia ja tekis mieli herättää mun rakkaat vaan ihan hetkeksi mutta enhän mä sitä tee. Aamulla meillä kaikilla on aikunen herätys ja munkin pitäisi olla jo nukkumassa. En vaan malta en ihan vielä. Kohta.

Tänään olen ollut jotenki extra herkällä päällä. En tiedä johtuukoo se siittä että nukuin viime yön huonosti vai mistä. Joskus vaan tuntee niin paljon. On päiviä jolloin tunteet on pinnassa. On Ikävä vanhempia ne asuu niin kaukana, sisaruksia, sisarusten lapsia, mummia ja vaaria. On ikävä omaa kotimaata. Ikäviä vanhoja sanontoja ja tapoja. Sitä jotain omaa. Ruotsalaisia lihapullia ja Suomalaista huumoria. Fazerin sinistä ja ruisleipää. Isäni tekemää saunaa hirvijärvellä ja pohjosen oikeeta kunnon pakkas talvea. Ja silti mä rakstan tätä meidän elämää täällä ja täällä on hyvä olla. Mutta kun saisi teidät kaikki rakkaat tänne, ei ihan naapuriinkaan vaan vaikka edes 10 kilsan päähän ja niitä omia vanhoja tapoja ja tottumuksia. Välillä on raskasta olla muualta ja kuitenkin sitä on aika läheltä. Omasta tahdosta asumme täällä eikä mikään olisi enään niinkuin ennen kotimaasanikaan. Ihmiset on muuttanut, paikat on uudistuneet ja lapsista on tullut aikusia. Mutta silti tänään tuntuu tältä . 

Kuva otettu eilen:
Kengät väärinpäin. Lippis päässä ja hiuksia ei saa harjata. Just kun minä,pienenä :)



maanantai 12. lokakuuta 2015

Prinsessa mekko.

Viikonloppu töiden  jälkeen nautin päivästä perheeni kanssa . Käytiin syömässä ikealla, helppoa ( asutaan ikeaa lähes vasta päätä) ja terveelisempi vaihtoehto mc donaldsille. Sain myös innostettua ( Lue raahattua ) jopa mieheni kauppakeskukseen kun ostettiin syys lämpösiä vaatteita tytölle päivä kotiin. Muuta ei pitänytkään ostaa mutta kun näin tän ihanan mekon oli se ihan MUst.!  Eikö olekin suloinen <3
Mä kuvittelin ennen kuin Iselin syntyi etten koskaan pukisi lastani vaaleanpunaisiin vaan käyttäisin mielikuvitusta? Ja ostasin muun värisiä vaatteita. MUtta miten tässä kävikään. Syön sanani jälleen kerran koska tämä ei ole ainoa vaalenapunainen vaate tyttärelläni vaan lähes kaikki on Vaaleanpunasia. mitä tästä opin, never say never.
Lentoliput ollaan tilattu tulevaa reissua varten ja mä oon niin mielissään:). Kerron siittä myöhemmin. 

Mutta nyt nukkumaan. Huomenna työpäivä ja pitää jaksaa olla reippaana. Sov gott!



perjantai 9. lokakuuta 2015

Kun kohtaa hankalat asiat kasvaa ihmisenä.

Eilen mä pidin koko päivän luentoja sairaanhoitajille eri osastoilta. Kl. 08.00 -15.15 Mä olin harjoitellut ja valmistautunut kunnolla ja nyt kun olen vetänyt näitä kursseja aika monta huomaan todella pitääväni esiintymisestä. jeee! Usko tai älä mutta mä olen pelännyt esiintymiisiä lähes koko elämäni joten tämä on todella suuri saavutus minulle itselle. Harva ystävistäni ja tutuistani tietää tästä pelosta ja minua on pyydetty lähes kaikissa häissä ja muissa isoissa tilaisuuksissa pitämään puheita ja olenhan mä sen tehnyt pelostani huolimatta mutta nyt ( luulen ) että se pelko on ohitettu. Odotan jo innolla seuraavia esiintymisiä:)

Mä uskon että niitä asioita joita välttelemme ja kierämme emmekä halua kohdata, juuri ne asiat tulevat eteemme ennemmin tai myöhemmin. Joten sama ottaa härkää sarvista ja kohdata hankalat asiat samantien. Kun kohtaa pelkonsa ja uskaltaa heittäytyä pois mukavuusalueeltaan niin kasvaa ihmisenä. Esimerkiksi huomasin opiskeluaikoina että juuri ne vähän hankalat asiat jotka mielellään sivuutti kun opiskeli kokeeseen niitä aina kysyttiin kokeessa. muistan alaasteella ajatelleeni kun luokkakaverit nauroivat kun luin englaniksi ja lausuin sanat päin honkea etten koskaan tarvi enkkua ja että en kyllä jaksa vaivautua oppimaan koko kieltä ,kuinka väärässä olinkaan. Minä olin se luokkatovereistani joka matkustin ympäri maailmaa ja kävin korkeakoulussa opinnot englanniksi. Miten elämä jatkuvasti on osoittanut että vaikeat asiat on kohdattava ja miten hyvä se loppujen lopuksi on.  

Eilen illalla leivon kaneelipullia. Leipominen on myös minulle sellainen osalaue jossa aina aattellen etten osaa. Mutta osasinpas. Päätin mielessäni että nyt en epäonnistu vaan teen maailman parhaat pullat. Miten onnistuin? Olin kärsivällinen laitoin paljon rasvaa ja sokeria pulliin, annoin taikinan noussa ( normaalisti en jaksa odottaa) ja uunin rauhassa lämmetä. Siinä salaisuus. Mukavaa viikonloppua mulla alkaa viikonloppu työt ja muutenkin pitkä työputki.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Keikalla.

Mun päivä ei mennyt yhtään niinkun olin suunitellut tai no en mä oikeastaan ollut jaksanut suunitella yhtään mitään. Me nukuttiin Iselin kanssa pitkään ja Syötiin aamupala rauhassa. Mä tein meille molemille kaurapuuroa ja se maistui mun tytölle, se on niin reipas syömään, leikkimään ja olemaan mun oma rakas pieni tyttö <3 käytiin kaupassa ja moikkaamassa Iselinin hoitotätiä elixialla ja tultiin kotiin laittaan ruokaa. Mä kävin läpi mielessä koulutuspäivän matskua ( torstaina pidän mun lempi aiheesta alert oppituntia uusille sairaalan työntekijöille) ja koitin vähän valmistellakin sen mitä pystyin kun sain viestin infektio osastolta että pääsisinkö tuleen töihin iltavuoroon ja mä lupauduin kun sain luvan tulla myöhemmin. Jotenki oli piristävä käydä heittään pitkästä aikaa keikkaa ihan extempore vaikka onhan se aina oma jännityksensä mennä vieraaseen paikkaan töihin. Vaikka ei se mulle niin vierasta oikeastaan ole koska tein keikka töitä monta vuotta ja siinä on oma viehätyksensä. Sain olla vapaalla aina kun halusin ja valita mitkä vuorot halusin tehä. On siinä monta hyvää puolta niinkuin on vakituisenakin.
Mutta nyt kutsuu unimatti.Silmät luppasee ja huomenna aion nauttia viimeisestä vapapäivästä ennenkuin loppuviikon työrupea alkaa. Natti natti.


Mun komea mies joka ei viihy kuvissa <3

Onko pakko;)

maanantai 5. lokakuuta 2015

Holmenkollen ja herkuttelua.

Eilen istuttiin notskilla muutaman kaverin kanssa holmekollenilla. Iselin söi mustikoita ( se rakastaa niitä ylikaiken ja makkaraa kokonaiset 2 kappaletta). Oli tosi lämmintä vielä vaikka jo syksyn puolella ollaan. Pohdimme ja keskutelimme siittä kuinka tärkeetä on olla tyytyväinen elämän pieniin asioihin. Minulle onnea on saada tuntea vapautta. Tarkoitan sillä vapautta synkistä mietteistä, sitä että mieli on keveä. Sillä jos mieli on keveä on kaikki yllätävän helppoa ja mukavaa.

Viikonloppu sisälsi myös herkuttelua. Mä tein tavallisen mutakakun ja lisäsin sen päälle kokonaisen sulatetun daimsuklaa levyn sekoitettuna kermavaahtoon. Se oli niin herkullista että me syötiin se Elias minä ja Iselin vurokaudessa 3 pekkaan. Vieläkin ähky;) tai no tarjottiin me pieni pala mitä jäi jäljelle meidän kavereille. :) kantsii testata jos haluaa ihanan sokeriähkyn!! :)

Mulla on ollut tosi lunki viime viikko, 3 työpäivää ja siihen päälle pitkä viikonloppu. Tänään kävin töissä ja taas lomps vapaalle :) Vuorotyössä on omat hyvät puoleensa :) mutta viikonloppuna olen sitten töissä kun te muut olette vapaalla joten ei ihan täysin win win situation.

Tässä paro herkuttelukuvaa mun edelliseltä tukholmareissulta
gamlastan kahvilasta

lauantai 3. lokakuuta 2015

Syksyn kauneus.

Syksy on ihmeellinen. Kaunis ja värikäs , ainaskin alku syksy. Täällä on nyt syksy parhaimillaan. Eilen ulkoilimme monta tuntia lähistllä olevalla sognvagnilla. Se on se paikka josta olen aikasemmin kertonut kun olimme kauniina kesäpäivänä uimassa ja kun poni varasti meidän mansikat. :) Eläimet eivät tälläkertaa kuljeskeneet vapaana tai ainakaan ne eivät tulle vastaan. Eikä meillä ollut mansikoitakaan mukana :)
Mä rakastan lokakuuta, lempi kuukauteni.  Lapseni odotin aina syksyä. Ennemmän kuin kesää. Varsinkin sitä yhtä tiettyä päivää. Synttäreitäni :) joka vuosi tuli postissa kummitädiltäni syyskortti. Säästin jokaisen ja luin sen monta kertaa.

Puut ovat niin kauniita.



Talli vuodelta 1830

Tämä kani oli ylisuloinen



perjantai 2. lokakuuta 2015

Äitini hääpuku ja omani.

Mä sain kokeilla äidin hääpukua ja se sopi mun päälle. Äiti on mua noin 7 cm pitempi mut korkarit jalassa mekon pituus korjaantui. Hääpuku on jokaiselle naiselle varmasti tärkeä koska sen liittää ainakin yleensä yhteen elämänsä onnelisimpaan päiväänsä. Mutta vaikka päivä oli minulle tärkeä käytin tasan 20 minuuttia oman mekkoni löytämiseen.Se on tyypillistä minulle, en jahkaile pitkään jos näen jotain mistä pidän. Löysin oman mekkoni helsingin stokkmannin  yläkerrasta ( hääliikkestä) se oli ensimmäinen liike minne suuntasin kaasoni ja mieheni kanssa. Selasin pikaisesti häälehtiä ja löysin melkein heti espanjalaisen puvun mistä pidin. Kaasoani nauratti sillä naiset yleensäottaen pohtivat tuollaisia asioita aika pitkään:).

Kuva otettu pari kuukautta enne häitä.

Oma hææpukuni vuodelta 2013


Äidin hääpuku vuodelta 1979-80.

Aarteita <3

Iselin on koko päivän touhunut ja leikkinyt lasten vaunuilla. Mäkin olen ihastunut näihin vaunuihin. Nämä  on saatu Eliaksen vanhemmilta ja mummi on ommellut ja tehnyt nukelle, peiton lakanat, tyynyyn tyynyliinan patjan ja nuken vaatteet. 
Eikö olekin ihanat <3
Minun vaarilta on tämä pikku tuoli jonka vaari on aikoinaan tehnyt isän veljelle ja hän antoi sen tyttärelleni. Nalle on myös minun mummolasta. Aarteita <3