sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Migreenikohtaus

Eilen sain järkyttävän migreeni kohtauksen ja se jatkui koko illan ja kesti yömyöhään ennenkuin lopulta hellitti ja olo oli taivaallinen. 
Kaikki kipu, oli se sitten hammaskipua, särkyä selässä tai pääkipu on häiritsevää mutta yleensä sitä tietää että kipu on hetkellistä ja pelkästään se auttaa kivun siedättämisessä.Mutta entä jos kipu onkin jatkuvaa? Kun se ei lähde pois. Kun kivun kanssa joutuu elämään? Kun kipu on muuttunut krooniseksi.
Kärsimystä on monenlaista. Eräs tuttavani kertoi minulle sairaudestaan joka ei näy ulospäin ja miten raskasta on kuin ihmiset olettavat hänen voivan hyvin . Se pysäytti minua ajattelemaan.Kuinka paljon ihmiset todella kätkevät sisälleen. Fyysistä kipua, ehkä myös henkistä tai molempia. Miksi joku on aina iloinen ja toinen ei? Onko iloisen ihmisen kilpi juuri se iloisuus  tai toisinpäin? Kuinka paljon me tiedetään lähimäisistämme. Osaanko nähdä ja kohdata kanssa ihmiseni  ymmäryksellä. Todella pysähtyä ymmärtämään ja kuuntelemaan.
Miten helppoa on kertoa omista asioista, mutta entä kuunella toista?  Ymmärtäväiset silmät, kuulevat korvat ja olkapää johon nojata. Tsempaava hymy. Siihen tahdon pyrkiä.  Ja kiitolisuuteen. Muistaa joka päivää kiittää kaikesta mitä minulle on annettu. 

Työpäivän jälkeen Elias oli tehnyt lasangea. Hyvä ruoka =hyvä mieli. Jostain luin että tie naisen sydämmeen vie vatsan kautta;) voin kertoa että toimii ainakin minun suhteen ;)

<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti