keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Hukkuneet avaimmet.

Meidän autonavaimet ja kotiavain ( samassa nipussa) kerkesi olla kadoksissa maantaista lähtien. Ne hävisivät työmatkalla osloon eli ne saattoivat olla ihan missä vain. Mä sanoin eliakselle että nyt lähti lukot vaihtoon, enkä osannut kuvitella että Oslon kokoisesta kaupungista voivat hukkuneet avaimmet löytyä. Elias oli toista mieltä se kiersi kaupat, bussiasemat, työreitin jokaisen mutkan ja matkan aina uudestaan ja uudestaan kunnes tänään nappasi. Erään bussiaseman löytötavaroiden seasta löytyi meidän avaimmet. Käsittämätöntä mutta totta. Mä istuin itse kampaajalla kun sain iloisen puhelun eliakselta enkä ollut uskoa korviani. Kerroin sen kampaajalleni joka vuorostaan kertoi minulle kadonneesta lompakosta joka sisälsi hänen arvokkaat timanttisormukset ja jonka eräs nainen oli palauttanut hänelle löydettyään sen maasta.  
Kun kuulee ja kokee tällaisia asioita tuntee niin vahvasti ihmisten pohimmaisen kiltteyden. Elias sanoi että jokainen hänen kohtaamansa ihminen jolta hän oli kysynyt avaimmista oli kohdannut hänet valtavalla ymmärtäväisyydellä ja ystävyydellä ja antanut hänelle ripauksen toivoa että kyllä ne avaimmet löytyvät. 
Arjensankareille lämmin ajatus. <3 kiitos 

Piti otta kuva mun uusista hiuksista kun ne on kerrankin föönattu leikattu ja laitettu. Itse en koskaa jaksa föönata ja laittaa hiuksia kovinkaan paljon. Pitäis ottaa itseä niskasta kiini tän asian suhteen.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Hiljaisuus myöntymisen merkki,

Joskus on hyvä olla hiljaa ja kuunella mutta ei koskaan silloin kuin tapahtuu vääryyttä. Ai miksi? Hiljaisuus on myöntämisen merkki ja ikävä kyllä yhdenlainen vallankäyttö menetelmä. Ääripää narsisitit tai muuten aivopestyt ihmiset käyttävät sitä hyväkseen alistaakseen heikompia.Siittä on monia esimerkkejä mutta pahin tietysti se mitä tapahtui aikoinaan keskitysleireillä juutalaisille. Sitä ei saa koskaan tapahtua uudelleen ja siksi on tärkeä ettemme unohda.
Ikävä kyllä ihmisten kiusaamista ja alistamista tapahtuu edelleen ja samalla hiljaisuus menetelmällä siittä lehdet toistamiseen kertovat meille. Ja onneksi kertovat koska vääryttä ei saa lakaista maton alle, on ihmisiä jotka eivät tahdo nähdä mutta he silloin tekevät? Myöntyvät ja sitä kautta hyväksyvät.
Itse uskon että hyvä voittaa. Kun vääryys tuodaan pimeydestä auringonvaloon esiin kerta toisensa jälkeen ei voi ihminen luikerella vastuuta. Sillä meillä kaikilla on vastuu puolustaa oikeutta emmekä saa antaa väryydelle tilaa.
 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Sunnuntai lupaus alkavalle viikolle.

Viikonloppu meni hujauksessa mutta minulla on vielä huomenna vapapäivä ja muutenkin paljon vapaata ( niinkuin aina ennen viikonloppu töitä). Tälle viikolle en ole haalinut mitään erityistä ohjelmaa. Viime viikko ja sitä edellinen oli sitäkin täydempi. On ollut naisteniltoja ( =herkuttelua ) retkeilyä, mäen laskua kavereitten kans, yötöitä ja muutamia ylimääräsiä työvuoroja siinä sivussa. Tämä viikonloppukin on ollut super sosiaalinen, vietetty aikaa eri ihmisten kanssa ja kotona ollaan keretty vain pyörähtää.Mutta tällä viikolla pidän Iselin kans kotipäiviä. Monta sellaista. Käyn jumpissa, hiihtämässä ( jos sää sallii) teen voileipäkakun, syön paljon saalattia ja luen joululomalla aloittamani kirjat vihdoin loppuun. 

Elias Iselin ja fjellpulke.

Minä ja mun ruma hiihtopipo mutta ei se pipo tuolla metsässä ketään häiritse.
Laavulla oli kivaa. Laavun takana oli mäki joka oli hurjan jyrkkä. En uskaltanut suksilla laskea alas mutta pyllymäkeä laskin alas.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää ystävänpäivää<3

Olen kiitollinen ystävistäni ilman teitä olisin vaan puoliski minä. Elämäni eri vaiheissa iloissa ja suruissa olen tuntenut ketkä ovat todellisia ystäviäni. Ystävä ei hylkää, halveksi, häpeä eikä käännä selkää. Ystävä tukee ja seisoo vierelläsi silloinkin kun elämässä murskyää eikä pysy omin voimin pystyssä. Olen onnekas koska minulla on useampi sellainen ystävä. Kiitos <3


keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Teneriffa.

Mä olen tulossa kipeäksi. Viluttaa, väsyttää ( väsymys voi kyllä johtua myös siittä että takana on 3 yövuoroa) nenä vuotaa, kurkku kipeä ja korviin sattuu kun nielasee. Niin tylsää mutta tarpeellista olla välillä kipeä se on kehon tapa sanoa että nyt on aika levätä ja kerätä voimia. Mä olen käyttänyt tämän tylsistyneen fiiliksen haaveilemalla ja selailemalla fritidsresor kataloogia mikä tuli postissa eilen. Me ollaan nimittäin tilattu matka teneriffalla ja tällaisina päivinä on mukava unelmoida millaista sielä palmujen, meren ja auringon alla on. :) 
Moni sanoo ettei pienen lapsen kanssa ole järkeä matkustaa ulkomaille kun pikkusille matka on väsyytävä eivätkä ne jaksa kuumuutta mutta itse en ole samaa mieltä. Mun mielestä kaikki mitä voi tehdä yhdessä perheenä on järkevää oli se sitten retki metsään tai kaukomatka. Eniten mä odotan kuitenkin tässä lomassa sitä että Iselin minä ja Elias saahaan viettää aikaa  yhdessä mutta  myösnmun vanhempien kanssa ja sitä ettei viikkon  Tarvi pessä pyykkiä, laittaa ruokaa ( me ollaan varattu all inclusive  hotelli) tai siivota. !!! :))


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Norjalainen äitienpäivä.

Tänään meillä vietetään norjalaista äitienpäivää. Mä en oikeastaan ollut odottanut että Elias olisi juhlistanut tätä päivää koska me vietämme suomalaista äitienpäivää myös. Mutta kuinka väärässä olinkaan. Aamulla herätessäni pöydältä löytyi mansikka kakku ja kortti ja lahjaksi sain farkut joista olin maininnut kerran kauppakeskussa näyteikkunan ohitaessa että olipa hienot. Minun ihana kultainen mies <3 kiitos .
Aurinko paistaa ja lähdemme pian retkelle.




lauantai 7. helmikuuta 2015

Illanviettoa oslossa

Tulin äsken kotia kaupungista. Vietin iltaa lapsuuden ystäväni kanssa, istuttiin iltaa fridayssa,naurettiin syötiin, muisteltiin menneitä ja juteltiin välillä henkeviä ja taas naurettiin. Mun maha on kipeä kaikesta nauramisesta. Se on niin vapauttavaa ja mukavaa olla ihmisen kanssa jonka olet tuntenut siittä asti kun opit kävelemään. Lapsuuden kesät vietimme yhdessä mökillä koska vanhempamme olivat rakentaneet mökit vierekkäin ( isämme olivat parhaita ystäviä) ja me hypeltiin sofian kanssa kiveltä kannoille ja välillä metsän kautta toisten luokse. Mä muistan kun kuvittelin että kivien ja metsän keskellä asui trolli/metsämörkö. uskoin siihen niin paljon että sain ystävänikin uskomaan tarinaani. :) Sellaista oli lapsuus mökillä. Äidit paistoivat lettuja ja joku lämmitti saunaa. Välillä uitiin, veneiltiin, hypittiin ja potkittiin palloa. Paarmat pääsivät joskus yllätämään puremalla, niitä juostiin karkuun. Voi niitä aikoja :)


perjantai 6. helmikuuta 2015

Viikonloppu alkoi.

Tänään alkoi viikonloppu. Aah ..ihanaa. Elias nukuttaa Iselinin ja mä selailin äsken vanhoja naistenlehtiä ( mä en raski koskaan heittää roskiin niitä, sillä luen ne aina uudestaan) ja kävin pitkässä kylvyssä ja kuuntelin pitkästä aikaa omia ajatuksia. Ihan oikeasti elämässä on välillä kausia milloin tuntuu ettei kerkeä kuulemaan omaa sisintä. Ja mun on pakko, koska se on mielestäni tärkeää sillä jos elämässä vain suorittaa ja painaa kaasu pohjassa jään niin monta hyvää hetkeä tuntematta. Esim. Jos matkustat ja kokoajan etsit uusia elämyksiä ja sitä vielä hienompaa kohdetta et lopulta näe mitään ympärilläsi. Siltä minusta tuntuu välillä ja haluan painaa stop nappia. Pysähtyä tähän hetkeen. Katsoa ympärilleni. Olla. Ihmetellä. Ajatella ja olla ajattelematta.
Näihin tuntemuksiin toivotan hyvää viikonloppua. <3

Haaparanta ja tornio toisella puolella siltaa. Meillä oli hauskaa pikkusiskon kans kun näitä kuvia otettiin :)



torstai 5. helmikuuta 2015

Fjellpulkke

Nyt meillä on fjellpulkke. Eli vuoristo pulkka. Pääsemme retkelle vuonoihin, metsiin ja  tietysti vuorille. :) Elias haki tänään töitten jälkeen eräältä norjalaiseltä perheeltä. Kysyntää oli kuulema pulkalle ollut paljon, täälläpäin ne ovat todella suosittuja norjailet perheet retkeilevät todella paljon. 

Tältä se näyttää. Suojaa hyvin auringon kirkkaalta paisteelta, tuulelta ja kylmältä ( jos lampaan taljan pistää pohjalle). iselin pystyy hyvin nukkumaan päiväunet tuolla sisällä:)"

Viikonloppuna lähdemme retkelle. Mutta ennen retkeä vietän vapapäivän lapsuuden ystäväni kanssa. aatelimme käydä spassa, syömässä, kahvitella, shoppaila. Tulisi jo viikonloppu.


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kurssipäivä ja viikonlopun odotusta

Elias vie yleensä Iselin aamulla tarhaan mutta koska mulla oli tänään kurssipäivä niin mä pystyin viemään koska aloitin vähän myöhemmin työt. 
Mä heräilin pitkin yötä monta kertaa,mutta herätyskellon soidessa olin pirteä kun peiponen toisin kun tyttöni joka nukkui syvää unta ja mä jouidin herättään toisen kesken unia. Iselin oli väsyynyt eikä jaksanut syödä aamupalaa kunnolla eikä jaksanut kävellä hissiin joten mä kannoin 3 laukkua ( oma, iselin hoito laukku ja kolmanessa kurssimatskut)  ja tytärtäni. 
Päiväkodin mäkeen jäin kiini. Auto ei jaksanut kulkea eteenpäin joten kaikki takana olevat autot joutuivat perrutamaan niin että pääsin hakemaan vauhtia ja ajamaan  mäen ylös. Myöhästyin 10 minuuttia kursilta mutta
loppu päivä sujui kuitenkin mainiosti. Hyisevän aamun jälkeen päivällä alkoi aurinko paistaan. Kurssilla esiintyminen sujui ihan ok ja saimme syödä herkkuja, hedelmiä ja hyviä patonkeja. 
Elias on löytänyt finnistä ( norjalainen netti sivu missä myydään/ annetaan tavaroita pois) meille vetopulkan mitä voi vetää perässä esim kuin hiihtää tai retkeilee. Laitan myöhemmin kuvamatskuu. Viikonloppuna lähetään retkelle.

Vanha kuva austraaliasta. Tännpäivän iloksi :)

maanantai 2. helmikuuta 2015

Vähän vähemmän hyvä päivä.

Mä olen omasta mielestä todella positiivinen ihminen. Saan usien myös kuulla siittä muilta ihmisiltä, kun olet niin iloinen yms. Mutta siittä huolimatta minullakin on huonoja päiviä. Sellaisia kun Kaikki asiat ärsyttää. Mikään ei huvita. Tekisi mieli syödä karkkia koko päivä peiton alla (vaikka aina kun olen syönyt kourallisen ei karkki enää maistu hyvälle?! Ja sekin ärsyttää ja silti jatkan napostelemista).  Tänään minulla on juuri sellainen päivä. Maha kipeä. Iselin kotona kun sekin on kipeänä ja valvonut koko yön. Pitäisi nukkua nyt kun lapsi nukkuu päiväunia. Varpaita palelee. Mustat silmänalukset ja valkoinen kalpea iho. Pyykivuori vessassa odottais tyhjentämistä. Koti pitäis siivota. Ruoka laittaa. Hiukset takussa. Plää ja plii. Tällainen päivä. Arki ja aherrus. Kuitenkin kaikki on pohimiltaan hyvin. Ei saisi valittaa. Mutta nyt valitin.  

Aurinkoista päivää sinulle. Ja minulle :)